Närpiössä on ravintola, jossa ruokaa voi nauttia papaijan varjossa: "Oi, mä istun paratiisissa", kommentoi ihastunut asiakas

Maria Berg rakastaa uusien reseptien kehittelyä. Kuva: Sanne Katainen

Mielipide

12.3.202019:02

Kolumni

Riitta Mustonen

Kaikki kasvihuoneen kukat ovat syötäviä. Kuva: Sanne Katainen

"Tietysti teen ravintolan, joka on sisältä kuin kasvihuone." Närpiöläisellä Maria Bergillä oli selvä visio, kun hän alkoi rakentaa omaa ravintolaa kotitilalleen Närpiöön.

Närpiö on Suomen kasvihuonekaupunki ja Maria on syntynyt tomaatinviljelijän tyttäreksi. Peruskoulun jälkeen hän kuitenkin kouluttautui kokiksi ja ajatteli, ettei kasvihuonetyö ole häntä varten.

Parikymppisenä Maria kokkasi Närpiössä ja sitten viitisen vuotta Ruotsissa. Kunnes veri veti takaisin kotitilalle.

"Isä ja äiti olivat silloin jo eläkkeellä. Oli pankkikriisi. Ensimmäisenä vuonna laitoin yhteen kasvihuoneeseen tomaatteja. Sitten remontoin toisen kasvihuoneen kurkuille. Mies ajoi öljyrekkaa ja auttoi kasvihuoneessa kesällä", Maria sanoo.

Pihalle Bergit rakensivat pienen 15 neliön varaston, johon tuli uuni, paistinpannu ja tiskikone. Maria alkoi pyörittää pitopalvelua.

Toiminta kasvoi, ja tilaa tarvittiin lisää. "Sanoin miehelleni, että teen oman juhlapaikan."

Pankinjohtaja ei innostunut Marian kasvihuoneravintolaideasta. "Hän tuli katsomaan ja ehdotti, että remontoisin tilat tuohon vanhaan navettaan."

Marian päätä ei käännetty, sillä ajatus kasvihuoneesta oli itsestään selvä. Pankinjohtaja lupasi syödä hattunsa, jos homma onnistuisi, mutta myönsi sentään lainan. "Se oli silloin iso summa rahaa. Jos olisin tiennyt kuinka kalliiksi tämä tulee, en olisi ikinä uskaltanut rakentaa", Maria sanoo nyt.

TE-keskus tuki hanketta pienellä summalla, koska kustannusarvio tehtiin tavalliselle kasvihuoneelle ja ravintola oli pieni sellainen, vain 180 neliötä ja saman verran keittiötiloja.

Yksi iso investointi oli kivilattia, jonka Marian siskon vävy suunnitteli ja rakensi paikallisen Bölegraniitin kivistä. Myös noutopöytä on rakennettu kivestä.

Pankinjohtaja ei tiettävästi ole syönyt hattuaan, mutta sen sijaan kansa on löytänyt tiensä syömään kasvihuoneravintolaan. Ensi syksynä Maria Bergin, omaa sukua Lindin, Lind's Kök on pyörinyt menestyksekkäästi viisitoista vuotta. Sinne tullaan ympäri Suomen ja ulkomailta asti.

Ulospäin Lind's Kök näyttää tavalliselta kasvihuoneelta, mutta sisällä on tropiikkitunnelmainen ravintola. Valoa riittää, sillä kaikki seinät ja katto ovat lasia. Talvella lisävaloa saadaan kasvihuonelampuilla ja ledeillä.

Ja mikä kasvien runsaus! On yrttejä, syötäviä kukkia, papaijoja, mangoja, appelsiineja, banaaneja, oliiveja, manteleita, viinirypäleitä – yhteensä noin kaksisataa eri lajia.

Kasvihuoneessa on 84 asiakaspaikkaa, ja suuren kysynnän vuoksi kasvihuoneen kylkeen on rakennettu 60-paikkainen terassi, missä voi nauttia kesällä lounasta appelsiinipuiden katveessa.

Kun ravintola avattiin vuonna 2005, Maria ajatteli, että hän työskentelee kasvihuoneissa ja ottaa välillä vieraita vastaan ravintolassa. Kattia kanssa!

"Ensimmäisenä vuonna olin vain kolme päivää kasvihuoneessa. Kaikki halusivat nähdä kasvihuoneravintolan, vaikka olimme auki vain tilauksesta. Sen jälkeen olemme pitäneet ravintolaa auki lounasaikaan juhannuksesta seitsemän viikkoa ilman pöytävarausta ja muulloin tilauksesta", Maria kertoo.

Myös erikoispyhinä, kuten äitien- ja isänpäivänä, vappuna, pääsiäisenä ja jouluna ravintola on auki.

Maria on kehitellyt paljon omia reseptejä, joissa paikkakunnan tomaatit, kurkut ja paprikat pääsevät pääosaan. "Viisitoista vuotta sitten löytyi vain salaattiohjeita. Mutta näistähän voi tehdä mitä vain!"

Sanojensa vakuudeksi Maria kantaa tarjolle raikkaat kurkkujuomat ja tomaattikeiton. "Keittomme on tosi tykätty. Emme valmista mitään ulkomaisesta tomaattipyreestä, vaan kaikkeen käytetään kotimaisia tomaatteja."

Nykyisin Maria joutuu ostamaan tomaatit naapuriviljelijöiltä. Bergeillä on 8 500 neliötä kasvihuonealaa ja poika on rakentanut 6 300 neliön kasvihuoneen. Kaikissa kasvaa mansikkaa. Bergit tuottavat kasvihuonemansikkaa keväällä kunnes tunnelituotanto alkaa ja syksyllä sen jälkeen, kun tunnelimansikka loppuu.

Maria myy mansikoita puhelimessa samalla kun keittelee ruokia. Aikaa menee paljon myös ravintolan kasvien hoitoon ja siivoamiseen. Mutta hän nauttii.

"Täällä on niin ihanaa. Yksi yli 80-vuotias nainen istui kerran ravintolan nurkassa aurinkolasit silmillä ja huokasi: Oi, mä istun paratiisissa."

Kasvien siemenet Maria tilaa pääosin Espanjasta. Alussa oli haastetta saada biologinen torjunta onnistumaan, kun oli niin monia eri kasveja. Torjuntaeliöitä piti hankkia erilaisia eri kasveihin, sillä yhdet tepsivät yhteen, mutta eivät toiseen.

Tavallisessa kasvihuoneessa ilma on paljon kosteampi kuin ravintolassa. Piti opetella, mitä kasveja kannattaa panna mihinkin kohtaan huonetta. Jotkut kasvit, kuten ananaskirsikka, pitää kesällä siirtää ulos.

Yllättävin haaste alussa oli kieli. Närpiöläisistä vain reilu viisi prosenttia on suomenkielisiä. Maria puhuu ruotsia ja Närpiön murretta eikä osannut yhtään suomea, kun avasi ravintolan.

"Opin sanomaan puhelimessa, että mä soittaa takaisin."

"Kun soittaja sanoi: Haluan varata pöytä, en ymmärtä mitään. 'Mä soittaa takaisin.' Sanoin Sirpalle, että soita tämä numero ja kysy, mitä ne haluaa", Maria nauraa.

"Jos joku linja-auto, 52 henkeä, soittaa: mä haluan peruuttaa kaks henkilöä. Mä luulen, oi, se haluaa peruuttaa kaikki. Mä pyyhin varauksen pois. Sitten ne tulee pihaan, mitä nyt? Ensimmäiset viis vuotta näin kävi monta kertaa."

Vuosien mittaan Maria on oppinut suomea. "Mutta huonosti, mun grammatikki! Mä sanon monta asiaa väärin."

Hullunkurisia tilanteita sattuu tämän tästä. Kerran maantiellä Maria törmäsi autolla hirveen ja hirveltä meni jalat poikki. Puhelin ei ollut mukana, joten Maria pysäytti ohikulkijan ja toimitti tälle:

"Mä soittaa poliisi. Mä ajan hiiri. Hän ei ymmärrä. Mä sanon: semmosta iso hiiri!"

Nykyisin Maria pystyy jo palvelemaan suomenkielisiä asiakkaita suomeksi. Henkilökunta on myös kaksikielistä.

Pääsiäisenä kasvihuoneessa on banaaneja, viikunoita, karambolaa, oliiveja, mandariineja, sitruunoita, nektariineja, granaattiomenoita, viinirypäleitä. Moni puu on jo viisitoista vuotta vanha.

Kaikkia kasveja täytyy hoitaa, ja siinä on paljon työtä. Mutta Maria rakastaa sitä. Hän aikoo pian lopettaa yhden pienen mansikkahuoneen, jotta pystyy kokeilemaan siellä uusia eksoottisia kasveja.

"Ei kukaan sano, että on pakko tuottaa tomaattia ja kurkkua. On niin paljon muutakin, mitä voi viljellä."

Harrastuksia Marialla ei ole, jos niiksi ei lasketa kahta isoa newfoundlandinkoiraa. Koirien kanssa Maria käy lenkillä ja ui kesämökillä. Metsässä hän ei susien takia uskalla enää juosta – pari vuotta sitten hän näki kaksi, jotka seurasivat vähän matkaa perässä.

Lomaa Maria ottaa joskus talvella viikon ja lähtee silloin miehensä kanssa reissuun. Muuta hän ei kaipaa.

"Tästä on tullut elämäntapa. Vaikka tämä on aika raskasta ja kivilattialla kävely tuntuu jaloissa, niin minähän porskutan täällä seitsemänkymppiseksi", nyt 54-vuotias nainen lupaa.