Lumileikit yhdistävät suomalaisia. Pelastetaan talvet -kampanja yrittää saada ne Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Kuva: Sanne Katainen
Suomalaiset ovat kovaa talviulkoilukansaa, mutta vesittääkö ilmastonmuutos lumileikit?
Kun sataa ensilumi, lumiukkoja alkaa ilmestyä pihoille. Vuonna 2100 pysyvän lumipeitteen raja saattaa kuitenkin kulkea Rovaniemen korkeudella.
On mahdollista, että tämän vuosisadan lopulla pysyvää lumipeitettä ei saada enää talvisin Etelä- tai Keski-Suomeen. Kuva: Sanne Katainen19.1.202013:45
Kuvittele talvi, jolloin taivaalta satava lumi ei jää lainkaan maahan. Jos jonain päivänä tarjoutuukin mahdollisuus pyöritellä lumiukko takapihalle, seuraavana aamuna siitä on vain rippeet jäljellä vihreällä nurmikolla.
Sellaiset talvet voivat olla tulevaisuutta. Ilmatieteen laitos ennustaa, että pysyvä lumipeite saadaan tämän vuosisadan lopulla vain Lappiin, jos kasvihuonekaasupäästöt karkaavat käsistä.
”Se on salakavala juttu. Me suomalaiset pidämme itseämme pohjoisina ihmisinä, joiden identiteettiin lumi kuuluu. Mitä se tekee meille, jos pysyvä lumipeite häviää”, lumileikkejä tutkinut kansatieteilijä Harri Nyman kysyy.
Syksyllä 2017 koottiin elävän perinnön kansallinen luettelo, johon lumileikit päätyivät. Nymanin mukaan ne sopisivat myös Unescon aineettoman maailmanperinnön listalle.
Yleensä ilmastonmuutosta tuodaan julkisuuteen negatiivisten vaikutusten kautta – niin tämänkin jutun alussa. Nymanin mukaan lumileikeissä olisi kuitenkin ainesta positiiviseksi lähestymistavaksi.
”Ei vielä anneta sijaa toivottomuudelle. Lumileikit ovat ensisijaisesti iloinen ja meitä yhdistävä asia.”
Eivätkä lumileikit ole suomalaisten yksinoikeus. Taatusti myös Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä rakennetaan paljon lumiukkoja ja -linnoja.
2000-luvun alussa japanilaiset selvittivät maailman lasten talvileikkikulttuuria. Silloin kävi ilmi, että suomalaiset viihtyivät ulkona muunmaalaisia pidempään. Suomalaiset lapset olivat aktiivisia ja keksivät heti, mitä ulkona voi touhuta.
Nymanin mukaan talviulkoilu kuuluu suomalaiseen perinteeseen. Suomessa talvi koetaan positiivisena ilmiönä ja ensilumi on iso käännekohta leikkivuodessa – kun se on satanut, lumiukkoja rupeaa välittömästä ilmestymään pihoille ja kävelyreittien varteen.
Sää on myös pukeutumiskysymys.
”Meillä on niin hyvät ulkovaatteet, että äärimmäisetkään sääolot eivät estä ulkoilua.”
Ajat kuitenkin muuttuvat. Perheet viettävät yhä enemmän aikaa sisätiloissa. Viikonloppuna saatetaan mennä ostoksille kauppakeskukseen, ja iltaisin lapsia kuljetetaan harrastuksesta toiseen.
”Ajatellaan, että lapsuus olisi lyhentynyt. On tavoiteltavaa tulla aikuisemmaksi”, Nyman toteaa.
”Lumileikit ovat jääneet pienten lasten harrastukseksi. Järjestetyt harrastukset ja älylaitteet vievät isompien lasten aikaa.”
Ennen isot lapset vihkivät pieniä lumileikkien saloihin, mutta nyt vanhempien rooli on kasvanut perinteen siirtämisessä eteenpäin.
”Leikkivät isät ovat uusi ilmiö. He puhaltavat uutta puhtia koko lumiukkokulttuuriin.”
1950- ja 1960-luvut olivat pihaleikkien ja samalla lumileikkien kulta-aikaa. Silloin Suomi kaupungistui ja leikkiyhteisöt kerrostalojen pihoilla kasvoivat.
Äidit olivat alkaneet käydä töissä, mutta kunnallinen päivähoito ei ollut yhtä kehittynyttä kuin myöhemmin. Lapsilla oli runsaasti vapaa-aikaa, ja kaverit löytyivät pihoilta.
Olosuhteet olivat otolliset etenkin lumilinnaleikille, jonka kehittyminen vaatii useita päiviä.
”Silloin lumilinnat kasvoivat monumentaalisiksi. Isot tytöt ja pojat rakensivat kerrostalojen pihoille joka talvi valtavat lumilinnat, joista käytiin sotaa naapuritalojen lapsia vastaan. Lumisodat muuttuivat päiväkausia kestäviksi näytelmällisiksi seikkailuiksi”, Nyman kuvaa.
Sittemmin lumilinnoista on tullut taas pienempien lapsiryhmien pienempiä rakennelmia.
Nyman uskoo, että ne ovat lähempänä sitä, millaisia ne olivat vaikkapa sata vuotta sitten.
Lumileikkiperinne on edelleen varsin rikas, koska kaikki sadan vuoden takaiset tavat elävät ja voivat hyvin.
Ja itse asiassa vielä vanhemmatkin. Olaus Magnus oli 1400- ja 1500-luvuilla elänyt Ruotsin ja Suomen arkkipiispa. Teoksessaan Pohjoisten kansojen historia hän kuvasi lumilinna- ja lumisotaleikkiä, joka oli täysin samanlainen kuin nykypäivän vastaava.
Myös lumilinnojen muoto on sama kuin keskiajan harmaakivilinnoissa. ”Lastenkulttuurissa ikivanhoja piirteitä voi säilyä kuin varkain. Vaikka kyllä lumileikit silti aina heijastelevat aikaansa.”
Myös pikkulasten perinteisten lumileikkien rinnalle on syntynyt uusia. Silloin, kun dinosaurukset olivat lasten erityisessä suosiossa, pihoilla saattoi nähdä tavallista enemmän lumidinosauruksia.
”Lumi on plastista ainetta, josta lahjakas, luova muotoilija voi tehdä vaikka mitä. Lumieläimet ovat mielestäni ite-taidetta.”
Toisaalta lumieläimet ovat mitä suurimmassa määrin leikin väline. Lapset saattavat tehdä pihalle pari lumihevosta, joita he hoitavat säännöllisesti läpi pakkasjakson. Hevosilla on ehkä nimet ja satulavaatteet, ja niillä käydään ratsastamassa.
Suomen museot ovat sopineet keskenään tallennus- ja kokoelmayhteistyöstä. Lumileikkien tallentaminen kuuluu Lahden hiihtomuseolle.
”Talvi- ja lumileikit ovat selkeästi aliedustettuina valokuvakokoelmissa. Jos lumileikit saataisiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle, niiden tallentaminen museoihin saisi uutta pontta.”
Se, että museot kiinnostuvat jostain aiheesta, on kunnianosoitus aiheelle. Nymanin mukaan silloin ehkä ihmisetkin ymmärtävät, että meneillään on jotain katoavaa tai vaarantunutta.
Ja siitähän lumileikeissä on kyse.
Lue lisää:
Lumiukko on suositumpi kuin koskaan – näin lumileikkien maailma on muuttunut
Lumileikit Unescon maailmanperinnöksi?
- Meneillään on kampanja, joka pyrkii saamaan lumileikit Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle ja toimimaan samalla ilmaston lämpenemistä vastaan.
- Adressi osoitteessa pelastetaantalvet.fi on auki 2. helmikuuta asti.
- Kampanja oli tähdätty Suomen seuraavaan Unesco-ehdokkaiden valintaprosessiin. Suomi ei kuitenkaan käytä seuraavaa mahdollisuuttaan esittää elävän perinnön kohdetta Unescolle. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Museovirasto haluavat ensin viedä maaliin ensimmäiset ehdotukset eli saunakulttuurin (Suomen maaehdokas 2019) ja kaustislaisen viulunsoiton (2020).
- Pelastetaan talvet -kampanjan polkaisi käyntiin lumiurheilijoiden Protect Our Winters (POW), ja siinä ovat mukana lastenvaatevalmistaja Reima sekä Rukan hiihtokeskus.
- Teoriassa olisi mahdollista hakea lumileikkejä myös Unescon uhanalaisten kohteiden listalle, jolle pääsy saattaisi olla nopeampaa. Ajatusta tukee Euroopan julistama ilmastohätätila sekä POW:n arvio siitä, että Etelä-Suomessa pääsy lumileikkeihin vaarantuu merkittävästi yhden sukupolven aikana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
