Alkoholistien auttaja vetosi lukijoihin

Kaikki jutut saivat jälleen ääniä, mutta erityisesti lukijat pitivät villisioista, ryijyistä ja vanhusten syöttäjäringistä kertovista jutuista.

Kiitos kaikille äänestäneille. Neljä Pullakirjaa menevät seuraaville:

Veikko Savolainen, Iisalmi

Maija Seppänen, Laukkala

Kirsti Helminen, Lusi

Sirpa Kontiainen, Kantti

Syväpurossa asuu toivo. Ajankohtaiseen ongelmaan, alkoholismiin, pureutunut arjen sankari, joka tietää, mitä pitää tehdä ja tekee sen suurella sydämellä.

Kantri on yllättävän konkreettisen ajankohtainen juttukokoelma. Kiitos.

Arja Ollikainen, Ähtäri

Syväpuro on ihmisläheinen, pyyteetöntä auttamista. Kantri on loistava lehti, paljon oikeeta lukemista.

Outi Viikari, Sastamala

Hyviä juttuja koko lehti täynnä jälleen. Etenkin Syväpurossa asuu toivo. Tässä jutussa hienoa suomalainen sisu ja läheisen aitohenkisyys. Hienosti kirjoitettu juttu.

Teija Laukkanen, Vaskivesi

Syväpurossa asuu toivo. Todella kurjia alkoholisteja on päässyt elämän alkuun. Sellainen, joka on noussut alkoholismista tietää ja ymmärtää kohtalotovereita.

Auvo Juntunen, Salahmi

Syväpurossa asuu toivo oli koskettava. Syväpuro tekee arvokasta työtä auttaessaan alkoholisteja, jotka tarvitsevat pitkään tukea selviytyäkseen tässä yhteiskunnassa.

Aija Gynther, Lahnalahti

Mauri Poikeljärvi on itse kokenut alkoholismin, onnistunut nousemaan kierteestä kuiville, hänen ansiotaan on monen rappiolla olleen elämän jatkuminen pidempään. Hatunnoston arvoista työtä. Heitä kun olisi vaan enemmän.

Todella

Ilahdutti kurkistaa lehden välityksellä Syväpuron hoitokotiin, jossa ihmiselle annetaan mahdollisuus. Jutusta välittyi henkilökunnan aito ote, elämäntapa, rinnalla kulkeminen sekä juuri se toivo, jota jutussa erityisesti arvostan. Oli mahtavaa lukea, että vuosittain yksi tai kaksi hoitokodin asiakasta pääsee kuiville ja joka tapauksessa hoitokotiin pääsee aina takaisin. Lohdullista! Hienoa työtä tekevät siellä Syväpurossa!

Olen Kantrin uusi lukija. Löysin lehden vasta pari kuukautta sitten. Tykkään. On mukavaa, että lehdestä löytyy juttuja ympäri Suomea – siis että lehti ei ole Helsinki-keskeinen –  ja että jutut ovat erilaisista aihepiireistä. Lehdestä jotenkin välittyy maanläheisyys ja puuttuu kiiltokuvamainen pintakiilto ja ns. trendikkyys! Jatkakaa samalla linjalla. Kiitos!

Heli Hyttinen, Kesälahti

Nyt kolahti oikeastaan kaikki lehden jutut, niin mielenkiintoisia kaikki. Vaikea valinta, mutta ehkä se Syödään kun ruoka on vielä lämmintä. On ollut paljon keskustelua laitoksissa olevien ruokailusta. Nämä ihmiset eivät puhu, vaan toimivat ja menevät auttamaan vanhuksia ruokailussa ja antavat omaa aikaansa. Siitä saavat molemmat osapuolet hyvän mielen ja etenkin vuoteessa oleville on juhlahetki, kun joku on sängyn vierellä kiireettömästi juttelemassa.

Lea Maijala, Kotala

Syödään, kun ruoka on vielä lämmintä -juttu kosketti. On ollut paljon juttuja lehdissä, että vanhukset ovat nähneet nälkää hoito-paikoissa. Tälläinen vapaaehtoisten toiminta on silloin kullan arvoista.

Tietysti omaisten kuuluisi ensisijaisesti käydä auttamassa, mutta ainahan ei ole omaisia tai asuvat niin kaukana. Ja varmaan toiminta antaa auttajillekin paljon.

Tellervo Peltonen, Mommila

Syödään, kun ruoka on vielä lämmintä. On vielä ihmisiä joilla on todellista lähimmäisen rakkautta. Tällaista toimintaa kaipaa Suomessa moni tänään, kun raha ratkaisee palvelujen saatavuuden.

Pentti Karjalainen, Kajaani

Ryijyterapiaa, sinulle, minulle, meille! Ihanaa!

Mia Palokallio, sinä kosketit kirjoituksellasi ”Varpuset jouluaamuna”. Kuka huolehtisi näistä pienimmistä, heikoimmista, sairaimmista, jotka eivät itse kykene? Ja kauan kirjoittakoon Kristiina Hurmerinta!

Terttu Laaksonen, Jämsä

Käsityöihmisenä ryijyyn liittyvät jutut olivat minulle huippuasia. Myös perinteen ja nykyajan yhdistyminen aiheen tiimoilta oli mielenkiintoista luettavaa.

Hanna-Maria Haavisto, Itäkylä

Kantrin jutuista kolahti Villimpi kinkku. On se vaan niin, että villisiankinkku on todella hyvää. Olen saanut syödä annoksen perunalumen keskeltä pippurikermakastikkeessa. Nam!

Veikko Savolainen, Iisalmi

Villimpi kinkku kolahti. Kyllä maalla ja etenkin Pohjois-Karjalassa osataan! Rohkeutta, ihmiset, lähteä tekemään jotain erilaista. Täytyykin tutkia, mistä tuota villimpää lähilihaa saa.

Mervi Juntunen, Jyväskylä

Rukouksen paikka oli paras. Pysähdyin lukiessani ajattelemaan. Ajattelemaan sitä hartautta, joka rakentajalla oli. Sitä levollisuutta, kun työ oli valmis. Ja omin käsin tehdyssä tsasounassa hänet kerran siunataan.

Juuri sopiva luku joulukuun lehteen.

Helga Hynninen, Joroinen

Paras juttu oli Sulo Suuntalan oma tsasouna. Sulosta pitäisi meidän kaikkien ottaa mallia: tehdään rohkeasti unelmistamme totta!

Aion matkia häntä vuonna 2012...

Eeva-Liisa Metsäkylä, Helsinki

Rukouksen paikka. Siinä on kaikki, mikä joulussa on tärkeää.

Eija Nousiainen, Honkajoki

Paras oli Periferialle maaseutu on etu. Koska Akuutti-ohjelman katsojana fanitan omalääkäri Risto Laitilaa hänen mukavasta otteestaan tavalliseen kansaan, toisin sanoen ei mikään tiukkapipo vaan jalat maassa oleva mies. Yes, kiva kun lääkärillä rokkaa.

Hyvää kuluvaa vuotta toimitukselle! On ollut iloinen päivä aina, kun uusi Kantri-lehti kolahtaa postilaatikkoon. Mukavia juttuja erilaisista ihmisistä ja tarinoita niin kuin viimeisimmässä saippuantekijästä.

Sirpa-Liisa Mäkelä, Hollola

Paras juttu on Jouluksi kotiin. Nuoren miehen unelma-ammatti vie ympäri maata, mutta aina paluu lapsuuden maalaiskotiin on mielessä.

Markku Kaurila, Kumila

Jari Sillanpää palasi kirkkoon. Mielenkiintoinen artikkeli kertoi laulajan eri elämän vaiheista. Kirjoitettu lämminhenkiseen sävyyn artistin arvoja kunnioittaen.

Kantri on erittäin mielenkiintoinen lehti. Siinä on aina kiinnostavia artikkeleja ja kannanottoja. Maaseudun Tulevaisuus saattaa jäädä välillä lukematta, mutta Kantri ei koskaan. Jatketaan samaan malliin.

Hilkka Gröhn, Kiviapaja

Saippuantekijä. Teksti oli ihanasti kirjoitettu. Ei korjailtu pilalle.

Jarmo Toivari, Juankoski

Mielenkiintoista luettavaa on jokaisessa Kantrissa. Nyt oli hyvä juttu Käpy luo tunnelmaa. Teen joka vuosi havukoristeita ja käytän koristeena luonnon antimia, myös käpyjä.

Ellen Jalonen, Hinnerjoki