Kannattaa seurata EU-maiden vaaleja tänä vuonna

Mielipide

11.1.201701:00

Kolumni

Aimo Vainio

Joidenkin Itä-Euroopan maiden kiinnostus demokratiaa ja EU:n arvoja kohtaan näköjään kesti vajaa kolmekymmentä vuotta. Puola ja Unkari soveltavat tällä hetkellä laajalla rintamalla politiikkaa, joka on EU:n ja oikeusvaltion periaatteiden vastaista.

Se on varsinkin Puolalta kova ratkaisu, sillä se oli vielä vuosi sitten nousemassa suurten EU-maiden joukkoon. Tarjolla oli valtaa ja Puolasta maalailtiin Saksan ja Ranskan rinnalle nousevaa ja menestyvää eurooppalaista maata. Sitten tuli vaalit ja saavutettu vaikutusvalta on nyt menetetty.

Toistaiseksi Puola on muuttanut itseään, ei koko Euroopan unionia. Yhdessä Unkarin kehityksen sekä usean maan tämän vuoden vaalien kanssa yhteisvaikutus voi kuitenkin muuttaa koko EU:ta.

Siksi EU:n tulevaisuudelle tärkeämpää on tällä hetkellä jäsenmaiden kehitys kuin Brysselin EU-koneiston tekemiset.

Äärioikeisto voi tänä vuonna voittaa vaaleja tai ainakin painostaa voittajia linjoilleen Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Italiassa. Kaikissa maissa jonkinlainen Trump-mainen tulos on mahdollinen.

Pääosin Eurooppa näyttää kääntyvän oikealle mutta on myös pari poikkeusta. Romaniassa sosiaalidemokraatit voittivat juuri parlamenttivaalit, ja Itävallassa vihreät voittivat presidentinvaalit. Belgian ranskankielisessä Valloniassa nousussa on kommunistipuolue.

Eri suunta ei tarkoita EU:lle edullisia käänteitä. Itävallassa tuli lähes tasapeli äärioikeiston kanssa. Vallonia änkyröi sisäpolitiikan takia kauppapolitiikkaa vastaan.

Romaniassa sentään on käynnissä kova kampanja korruption kuriin saamiseksi.

Brysselissä tietysti yritetään panna kehitystä kampoihin ja hakea yhtenäisyyttä. Pieniä voittoja voi odottaa puolustusyhteistyön syventymisestä ja Kyproksen rauhasta. Britannian lähtö EU:sta voi avata ovet puolustusyhteistyölle, sillä britit ovat vastustaneet sitä. Kyproksella osapuolet ovat lähentyneet ja maan yhdistyminen voi olla lähellä.

Lainsäädäntövalta kyllä pysyy Brysselissä. Kysymys ei olekaan niinkään vallasta, vaan huomiosta. Kaikki katsovat huutajaa, ja se muuttaa asioita normaalien reittien ulkopuolella. Yhtäkkiä valtaapitävät joutuvat reagoimaan valtansa säilyttääkseen.

Venäjä on taitava käyttämään huomiovaltaa. Jos se yritti vaikuttaa Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, se tekee samaa tänä vuonna Euroopassa. Suomen kuntavaalit ovat varmaan hyvä testipenkki. Venäjä hakee vaikutusvaltaa myös suoralla rahalla. Se rahoitti äärioikeistopuolueita Euroopassa, muun muassa Front Nationalia, jonka ehdokas Marine Le Pen on toinen Ranskan presidentinvaalien suosikki.

Bryssel puolestaan on huomion hakemisessa heikko. EU:ssa esimerkiksi syntyi viime vuonna kuusi miljoonaa työpaikkaa ja työpaikkoja on eniten koskaan. EU:n ansiota tai ei, EU:n johto ei pystynyt ottamaan kunniaa siitä.

Vikuroiville jäsenmaille EU ei oikein voi mitään muuta kuin paheksua. Niiden saaman rahoituksen (esimerkiksi miljardien eurojen maaseudun kehittämisrahat) voisi ehkä jäädyttää, mutta sille ei taida löytyä poliittista tahtoa. Varmaa ei ole, onko siihen laillisia keinojakaan, ei ainakaan helppoja.

EU näyttää tällä hetkellä kuudesluokkalaiselta yläkoulun poikien ringissä. Se imee lapasen peukaloa, kun isot pojat polttavat tupakkaa. Saa olla tyytyväinen, jos ei tule nekkuun.