Oliko euro Suomelle suuri erehdys?
Mikael Pentikäinen: Euro toimii osin tarkoitustaan vastaan.
Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja. Kuva: Jaana KankaanpääEuroopan talous- ja rahaliitto on epätäydellinen, hauras ja haavoittuvainen.
Tämä ei ole eurokriitikko Paavo Väyrysen (kesk.) puhetta. Näin sanoi heinäkuussa rahaliiton ehkä vahvin takuumies, Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi.
Draghi haluaa tiivistää euroaluetta: ”Kaikki hyödyt saataisiin aikaan, jos se olisi valmis. Tulevaisuudessa on otettava päättäväisiä askeleita integraation lisäämiseksi.”
Moni jakaa Draghin analyysin. Näin ei voi jatkua.
Euroalue sisältää liian paljon erilaisia talouksia ja liian vähän yhteistä politiikkaa.
On vahva Saksa. On Kreikka, jonka on mahdoton selvitä veloistaan. On Suomi, joka ei kykene parantamaan kilpailukykyään. Ja on monta muuta.
Suomi on nyt ainut EU-maa, joka ei kasva. Jopa Kreikka kykenee 1,4 prosentin kasvuun.
Maalaisjärkikin sanoo, että jos on yhteinen raha, pitää olla yhteiset pelisäännöt. Jos on yhteinen valuutta, pitäisi olla myös yhteinen raha- ja talouspolitiikka. Näin ei nyt ole.
Eikä siihen ole halua.
Taloushistorian professori Markku Kuisma arvioi, että euron murtuminen on jo käynnissä, vaikka sitä ei myönnetä.
”Tähän on investoitu niin paljon poliittista pääomaa, että virheen myöntämiseen menee vuosia. Valuvikaa ei silti voi korjata rikkomatta koko valua ja aloittamatta alusta”, Kuisma arvioi (MT 14.8.).
Euro on ennen muuta poliittinen hanke. Sillä haluttiin yhdistää Eurooppa.
Se on luonnollinen jatko EU:lle. Unionia lähdettiin sotien jälkeen rakentamaan, jotta Euroopan maat olisivat niin tiiviissä yhteistyössä, ettei kannata edes ajatella sotia.
EU on onnistunut sisäisenä rauhanprojektina hyvin.
Euro taas tällä haavaa jakaa enemmän kuin kokoaa. Se toimii osin tarkoitustaan vastaan.
”Mentiin liian nopeasti liian vaikeaan harjoitukseen. Haluttiin syventää integraatiota, mutta lopputuloksena yhtenäisyys rakoilee vahvasti”, Kuisma tiivistää.
Suomi meni aikanaan euroon poliittisista ja taloudellisista syistä. Haettiin vakautta talouteen ja poliittista vaikutusvaltaa. Ajateltiin, että kun olemme euroalueen osana EU:n ytimessä, olemme mukana tekemässä päätöksiä.
Moni ajatteli myös turvaa: Kun olemme eurossa, euromaat miettivät myös meidän turvallisuuttamme.
Tavoitteet toteutuivat hyvin – kunnes taloudeltamme suli vähitellen kilpailukyky.
Suomen vientialat kaipaavat piristävää devalvaatiota. Eurossa se on mahdoton tehdä ulkoisesti, mutta ei meistä näytä olevan tekemään sitä myöskään sisäisesti.
Kreikan euroero vahvistaisi euroa vielä entisestään.
Oliko euro sittenkin suuri erehdys Suomelle?
Jälkikäteen voi kysyä, olisiko pitänyt paikata poliittista ja turvallisuusvajetta liittymällä puolustusliitto Natoon ja säilyttää oma valuutta. Ehkä, mutta niin ei tehty.
Pitäisikö meidän lähteä sitten nyt eurosta?
Tuskin. Asiasta pitäisi uskaltaa kuitenkin keskustella.
Alkuun pitää tunnustaa tosiasiat. Nykymeno ei voi jatkua. Joko pitää olla valmis syventämään yhteistä talouspolitiikkaa tai valmistella euroeroa. Viime mainittu olisi kuitenkin varma askel epävarmaan.
Myös se on tosiasia, että pienen syrjäisen maan ei kannata jäädä yksin. On parempi kuulua yhteisöön, joka jakaa arvomme ja jossa tuetaan toisia hädän hetkellä.
@jmpentikainen
- Osaston luetuimmat
