Yksityistielaki on saatava nykyaikaiseksi

Yksityistiet ovat erittäin tärkeä osa Suomen tiestöä. Yksityisteitä on kaikkiaan noin 360 000 kilometriä ja niiden varsilla asuu vakituisesti puolisen miljoonaa suomalaista.

Vuodelta 1963 peräisin oleva yksityistielakia nykyaikaistetaan ja yksinkertaistetaan. Uusi laki ei saa nostaa yksityisteiden varrella asuvien henkilöiden tienpidon kustannuksia tai heikentää oikeuksia.

Valtion korjausavustusten jakaminen siirtyy jatkossa maakuntien tehtäväksi. Yksityis­teiden avustus­kriteerejä karsitaan siten, että avustuskriteereiksi jätetään yksityistien järjestäytyneisyys sekä yksityistietä koskevan tiedon olemassaolo, ajantasaisuus ja avoimuus.

Suurena periaatteellisena muutoksena lakiesityksessä on, että pysyvän asutuksen lisäksi yksityistieavustusten jaossa voitaisiin jatkossa painottaa myös erilaisia paikallisia, vapaa-ajan asumisen ja yrityselämän tarpeita.

Tieosakkaille annetaan tiekunnan kautta oikeus päättää maahan sijoitettavien johtojen ja niihin liittyvien vähäisten laitteiden sijoittamisesta yksityis­tien tiealueelle.

Kun kuntien tielautakunnat uudistuksen myötä lakkautetaan, niiden tehtävien siirrot ja vastuualueet on oltava selkeät tiekunnille ja tiekuntien osakkaille. On myös mietittävä, pitäisikö maakuntiin perustaa omat tielautakunnat.

Lakiesitys selkeyttää vastuita yksityisteiden rakentamisessa, ylläpidossa sekä liikkumisessa. Lain mukaan ulkopuolisten on lähtökohtaisesti saatava lupa yksityistien käytölle ja tällaisesta käytöstä voidaan periä maksu. Lupaa tien käyttämiseen ei kuitenkaan tarvittaisi toimintaan, joka ei selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia.

Lakiesitys mahdollistaa kuntien, maakuntien tai valtion tulemisen tieosakkaaksi tapauksissa, jossa ne ohjaavat julkista liikennettä yksityisteille.

Yksityistiet ovat tieverkon välttämätön hiussuonisto ja niiden rahoitus tulee säilyttää vähintään nykytasolla myös tulevaisuudessa. Maakunnille jaettavaksi menevä yksityistieraha on pidettävä erillisenä maakuntien yleisrahoituksesta.