Asuntokauppa on melkoista tunteiden vuoristorataa – pitäisi tietää vähän kaikesta, mutta mistään ei voi olla varma

Vaikka päätöksestään olisi 100-prosenttisen varma, voi siitä huolimatta iskeä niin sanottu ostokrapula.  Kuva: Jussi Vierimaa

Mielipide|Koti

26.2.202623:00

Kolumni

Anni-Sofia Hoppi

Omistusasunnon ostaminen on yksi elämän suurimmista tai ainakin stressaavimmista päätöksistä.

Olen tänä vuonna ehtinyt olla jo sekä asunnon myyjän että ostajan roolissa. Viime vuodet ovat opettaneet ainakin sen, että mikään ei ole varmaa asuntomarkkinoilla.

Kovin monelta ei löydy takataskusta rakennusammattilaisen papereita, mutta siitä huolimatta pitäisi pystyä arvioimaan eri aikakausien rakennusten mahdollisia riskejä. Taloyhtiön kohdalla pitää puolestaan osata tulkita myös muun muassa tilinpäätöstä ja remonttihistoriaa.

Kaiken tämän päälle tulee vielä asuntolainan kilpailuttaminen eli nettilomakkeiden täyttäminen, Teams-palaveeraaminen ja marginaalien ja muiden ehtojen hiominen. Ottaako korkokatto vai -putki vai mennä vaan riskillä?

Unelmien asuntoa tuskin on olemassakaan, sillä rajallisella budjetilla on pakko tehdä kompromisseja joko sijainnista, neliöistä tai asunnon iästä.

Kun vihdoin joku asunto on esittelykuvien ja taustatietojen perusteella hyvä, se ei välttämättä tunnukaan paikan päällä oikealta. Vastaavasti toinen, ”käydään vaan nopeasti kurkkaamassa” -asunto voikin tuntua heti livenä kodilta.

Kumpaan pitää luottaa enemmän, järkeen vai tunteeseen vai molempiin samaan verran?

Vaikka suurin osa kaupoista sujuu hyvin, jotkut joutuvat silti kokemaan ikäviä yllätyksiä.

Homeisten omakotitalojen korjaamisesta aiheutuneista kustannuksista tai kaupan purkamisesta on käyty monenmonituiset oikeusväännöt. Kunnollinen kuntotarkastus antaa toki kiinteistökaupoissa mielenrauhaa, mutta aina sekään ei riitä.

Viimeinen vaihe eli tarjouksen antaminen tai pahimmillaan tarjouskilpailu on vielä asunnon etsimistäkin tuskaisampaa.

Onkohan pyyntihinta kohdillaan? Paljonko viitsisi tinkiä? Mitähän muut tarjoavat? Laskevatkohan asuntojen hinnat vielä lisää, jos jäisi odottelemaan?

Jonkun mielestä nyt on hyvä aika ostaa, jonkun mielestä taas huonoin mahdollinen.

Voi olla kummin vain, mutta yritän ajatella, että asunnon ostamisessa on kyse ennen kaikkea omasta kodista. Loppupeleissä on vain luotettava tulevaan ja siedettävä jonkin verran riskiä.

Asumisella on joka tapauksessa hintansa – olipa sitten kyseessä omistus- tai vuokra-asunto. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Ja vaikka ostopäätöksestään olisi 100-prosenttisen varma, voi siitä huolimatta tositilanteessa iskeä niin sanottu ostokrapula. Kokemusta on, mutta tällä kertaa osaan varautua siihen ennalta ja tiedän, että tunteet tasoittuvat kyllä ajan kuluessa.