Petopannoittajillakin pitää olla luvat kunnossa

Vuosikausia moni muukin on varmaan ollut siinä uskossa, että suurpetojen pannoittajat eivät tarvitse minkäänlaisia lupia toimintaansa, vaan he voivat olla ja kulkea missä haluavat. Näin asian laita ei suinkaan ole.

Kuluneen talven tapahtumat ovat selvittäneet monia asioita pannoittajien toiminnasta. Siitä on myös lehtien palstoilla kirjoitettu ja jopa televisiossa uutisoitu.

Harmi vain, että uutisointi on mennyt niin päin, että syyllisiksi on leimattu metsästäjät ja maanomistajat, jotka ovat estäneet pannoittamisen. Todellisuudessa he ovat estäneet tai keskeyttäneet luvattoman sudenpyynnin.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos hakee Suomen Riistakeskukselta poikkeuslupaa sudenpyyntiin tietylle alueelle, aivan kuten kaikki muutkin poikkeusluvan hakijat. Riistakeskus myöntää luvan harkintansa mukaan ja on niin tehnytkin. Kuluneen talven aikana kaksi kertaa.

Ensimmäinen lupa piti sisällään luvan 40 suden pyydystämiseen usean maakunnan alueella. Toinen viiden suden lupa myönnettiin Pohjanmaalle huhtikuussa.

Nämä luvat eivät suinkaan vielä riitä itse pannoitukseen. Lisäksi pitää olla metsästyslain tarkoittama metsästysoikeus eli käytännössä maa-alueen omistajalta vuokrasopimus tai muuten hankittu lupa metsästysoikeuden haltijalta.

Yleisesti on tiedossa, että pannoituksessa käytetään apuna moottorikelkkaa, jolla ajetaan sutta niin kauan, että se käytännössä läkähtyy. Moottorikelkkailuun puolestaan tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Jotta susi saavutettaisiin, meno kelkoilla voi olla aika railakastakin. Arvata saattaa, että myös puustoon tulee vaurioita, ja ne merkitsevät suoraan rahallista menetystä maanomistajille.

Omassa tuttavapiirissäni on useita henkilöitä, jotka harrastavat moottorikelkkailua ja myös kunnioittavat maanomistajia. Kelkkailulle on varattu omat reittinsä, ja he ajelevat siellä.

Monestiko nämä pantamiesten seikkailut ovat menneet tavallisten moottorikelkkailua harrastavien kansalaisen ”piikkiin”?

Kenellä sitten on oikeus ja velvollisuus valvoa toimintaa? Valvonta menee myös metsästyslain mukaan eli sitä hoitavat poliisi, rajavartiolaitos, tulliviranomainen, erätarkastajat, maanomistajat, metsästysoikeuden haltijat ja metsästyksenvalvojat.

Lisäksi ennen pyynnin aloittamista on tehtävä alueen poliisilaitokselle ilmoitus pyyntialueesta, pyyntiin osallistuvista henkilöistä ja ajankohdasta. Itärajaan rajoittuvissa kunnissa on ilmoitus tehtävä myös rajavartiolaitokselle.

Metsästäjillä lupien tulee olla ehdottomasti kunnossa, oli sitten sitten kyseessä jänisjahti saati sitten poikkeusluvalla tapahtuva metsästys.

Metsästystä valvotaan hyvin tarkasti. Pienimmästäkin rikkeestä seuraa hyvin herkästi tie leivättömän pöydän ääreen. Nykyään myös aseet ja muut pyynnissä olevat välineet lähtevät herkästi valtiolle. Toivottavasti tämä lainkuuliaisuus koskee kaikkia, tutkijoitakin.