ILLUUSIOIDEN AIKA ON OHI
”Suomalainen laatuketju on yhä enemmän paperilla kuin todellisuudessa.”Ajassa
Eläinten hyvinvoinnista olisi pitänyt puhua perusteellisesti jo kauan sitten, ja kuluttajille tulisi illuusioiden sijaan antaa oikea kuva elintarviketuotannosta. Ihan totta: näin sanoo Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio.
Jaana Husu-Kallio
Kohukuvissa ei paljon uutta
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja vuodesta 2006
Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden varapääjohtajana 2002–2006
Maa- ja metsätalousministeriössä 1992–2002
Eläinlääketieteen tohtori 1990 ja dosentti 1993.
Syntynyt 1959
TEKSTI: Petri P. Pentikäinen
KUVA: Kari Salonen
Marraskuun 28. päivän Ylen A-studion pääjuttu oli poikkeuksellinen ohjelma. Samalla kun se oli tavanomainen A-studio, se oli myös erään yhden asian liikkeen kampanjan käynnistystilaisuus. Tämän järjestön nimi on Oikeutta eläimille, eikä kampanjan tavoite ollut enempää eikä vähempää kuin eläintuotannon lopettaminen.
Järjestö tuskin saavuttaa tavoitettaan, mutta ohjelman jälkeen monella tuotantoeläinten kanssa tekemisissä olevalla on pitänyt kiirettä. Yksi heistä on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio.
Hänen osakseen tuntuu muodostuneen koko alan puolustaminen, vaikka asiallisesti ottaen Evira on vain virasto, joka neuvoo ja valvoo. Miksi? Eihän verottajankaan tarvitse selittää, kuinka rehellisiä kansalaiset ovat.
”Olen itse kokenut kaiken henkilökohtaisesti erittäin rankkana siksi, että on syntynyt kuva, että Evira tai minä olisimme jotenkin eläinten hyvinvointia vastaan. Asia on täysin päinvastoin. Sekä eläinlääkärinä että yksityishenkilönä olen aina ajatellut, että eläimillä pitää olla elämisen arvoinen elämä, ja siitä voi huolehtia vain ihminen”, Husu-Kallio huomauttaa.
Kuluttajat eivät tunne maaseutua
Husu-Kallio valmistui eläinlääkäriksi 1984, eläinlääketieteen tohtoriksi 1990 ja dosentiksi 1993.Maalla hän on nähnyt kaiken: teurastanut sian, katkaissut kanalta kaulan ja surrut lempilehmän lähtöä samalla tavoin kuin moni emäntä tänäkin päivänä tekee.
A-studion kuvat eivät siksi tuntuneet kovin erikoisilta. Suuresta hallista löytyy väistämättä kuolleita, korjaamattomia lintuja, jos sinne mennään yöllä.
”Oli siellä silti asioita, jotka eivät kuulu hyvään eläintenpitoon. Yksi sian jalka oli selvästi poikki ja murtuma oli vanha. Oli yksi pidempään kuolleena ollut possu sekä yhdellä sialla voimakkaasti tulehtunut alue pureskellun hännän ympärillä. Niille olisi pitänyt tehdä jotakin.”
Videokohun aiheuttamat tarkastukset jatkuvat tiloilla edelleen. Kampanjan seurauksena saatetaan päästä myös nykyisestä tilanteesta, jossa sama ihminen voi käydä tiloilla sekä eläinten lääkärinä että tarkastusten tekijänä.
”Oma toiveeni on ollut jo pitkään, ettei näin olisi. Luotan kuntien eläinlääkäreihin, mutta toivon, että resurssit muutokseen löytyisivät.”
Laatuketju on yhä paperia
Vaikka Eviran pääjohtaja pitää maatalouden saamaa ryöpytystä kohtuuttomana, hän haluaa ym-
märtää myös kuluttajia, jotka ovat järkyttyneet näkemästään.
”Tämän päivän maailma on eriyttänyt kaupunkilaiset maataloustuotannosta niin paljon, että heidän on vaikea ymmärtää maatilan todellisuutta. Sitten kun tulee tällaisia kuvia, niiden analysoiminen on tavalliselle ihmiselle täysin mahdotonta.”
Husu-Kalliosta on traagista, että ihmiset, jotka syövät ja juovat joka päivä maataloustuotteita, eivät tiedä, että jauheliha on lihaa tai miten maito päätyy tölkkiin. Ei, vaikka suomalaiset ovat kesämökkikansaa, ja kesämökit sijaitsevat maalla.
Nyt seuraa kritiikkiä: yksi syyllinen tähän tilanteeseen on Husu-Kallion mielestä ala itse.
”Eivät tuottajat tai elintarviketuotanto ole panneet rikkaa ristiin kertoakseen asioista kuluttajille, ei Suomessa eikä missään muuallakaan. Mainoksilla elätetään illuusioita, joita ei ole olemassa: on yksittäisiä lehmiä irti kokonaisuudesta, takana kaunis koivikko. Annetaan kuva, että tuotantoeläimet ovat kuin lemmikkejä, vaikka näin ei ole.”
Ruokakulttuurimme on ohut
Husu-Kallion mielestä suomalaiselta elintarvikeketjulta puuttuu yhteinen sävel.
”Tämä on paljon sanottu, ja tiedän, että moni ei tästä tykkää, mutta eläinten hyvinvointikeskustelu osoitti, että suomalainen laatuketju on yhä enemmän paperilla kuin todellisuudessa. Meillä on tahtotila ja kaikenlaista pientä näpertelyä on tehty, mutta todellinen, yhteinen visio puuttuu.”
Jos ketju olisi vahva, se olisi Husu-Kallion mielestä heti alkuunsa tehnyt yhdessä selväksi, että jos ongelmia on, niihin puututaan, ja suomalaista ruokaa voi syödä hyvällä mielellä. Niin tehtiin esimerkiksi bse-epidemian aikaan.
”Nyt on ollut vähän niin, että jokainen on sanonut, että tämä asia kuuluu enemmän muille. Se taho, joka on ollut totaalisen hiljaa, on tärkeä lenkki kuluttajien ja tuottajien välissä, eli lihatalot. Ne ovat viestineet, että tämä on puhtaasti tuottajien ja valvovien viranomaisten asia, eikä kuulu meille mitenkään. Kuluttaja olisi reagoinut aivan toisin kuin nyt, kun on vain Husu-Kallio, joka selittelee asiat parhain päin.”
Lihatalojen ei Husu-Kallion mielestä pidä väistää vastuutaan. Ne huolehtivat eläinten kuljetuksista ja teurastuksesta, ja näkevät eläinten tilan. Tuottaja pannaan usein vaikeaan rakoon, kun tilalle tuputetaan enemmän porsaita kuin sinne mahtuisi.
Suomessa ei keskustella
Jo ennen eläinkohua Suomessa viriteltiin keskustelua ruokakulttuurista. Husu-Kallio pistäisi tälle debatille vain lisää vauhtia. Hänen mielestään ei ole ihan väärin sanoa, että suomalaiset eivät arvosta kotimaista ruokaa.
”Kuinka moni niistä, jotka nyt paheksuvat ja vaativat lisää tilaa possuille, ovat valmiita maksamaan siitä? Ostohetkellä kaupassa se päätetään. Siellä on myös brasilialaista lihaa, ja moni sitä ostaa.”
Euroopan komissiossakin työskennellyt Husu-Kallio kadehtii esimerkiksi ranskalaisia, jotka hienossakin ravintolassa kyselevät raaka-aineiden perään ja ovat ylpeitä kotimaisista aineksistaan. Suomessa ruoka on liian usein vain asia, jota tankataan. Perusteena ei voi olla hinta, sillä kansakunta on vauras, mutta käyttää ruokaan nykyisellään vain yksitoista prosenttia tuloistaan.
”Esimerkiksi luomu ei ole lyönyt itseään läpi Suomessa. Kyllä se kertoo jotain myös kuluttajasta. Olen nähnyt kaupoissa myös lähituottajien ruokaa. Hirveän monta kertaa niissä on 50 prosentin alennus, kun eivät ole menneet kaupaksi.”
Kysyntää on, mutta sitä ei aina osata hyödyntää. Kun Husu-Kallio haki joulukalkkunansa pienestä savustamosta, sen edessä oli 60 metrin jono. Pientä voisi myydä myös suuressa marketissa, jos markkinointi osattaisiin nykyistä paremmin.
Oikeutta eläimille -yhdistyksen iskut ovat aiheuttaneet Eviralle paljon ylimääräistä työtä, eikä pääjohtaja hyväksy järjestön toimintatapoja. Siitä hän on kuitenkin tyytyväinen, että elintarviketuotannosta on nyt puhuttu.
”Suomi on siitä erikoinen paikka, että täällä ei tahdota keskustella oikein mistään. Jos joku yrittää, hänet leimataan häiriköksi ja nujerretaan. On korkea aika, että eläinten hyvinvoinnista ja sen eteen tehtävästä työstä keskustellaan. Siitä olisi pitänyt puhua jo paljon aikaisemmin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
