Kuluttaja, saanko istua pöytääsi

Arvoisa kuluttaja, voinko liittyä seuraasi, kiitos.

Kun nyt keittelet kaurapuuroa ja voitelet ruisleipääsi, on siinä hitunen minunkin kasvattamaa viljaa. Nauti niistä turvallisin mielin, koska meillä Suomessa, viljan laatua maatalouskaupat seuraavat tarkasti.

Minunkin viljaerästäni mitataan esimerkiksi don-arvoja, joka on ikävä hometoksiini ja sinulle haitallinen. Kun toimitan kauppaan rekkakuorman eli noin 40 000 kiloa viljaa, siinä saa olla kahden suklaapatukan verran hometta, siis noin 70 grammaa, muuten se hylätään.

Toisaalta en tiedä, onko hylkäämisellä merkitystä, koska saan viljastani muutenkin vähän, vaikka se kelpaisi ruokapöytääsi. Osuuteni sinun kaurapuurosta on vähemmän mitä kattilanpohjaan jää (yhdeksän prosenttia) tai kirjaimellisesti leivänmuru (kolme prosenttia) syömästäsi leivästä.

Homeseuranta on hyvä asia, koska en halua myrkyttää sinun aamupuuroasi. Tosin tiedoksesi, homeita on ollut aina, se ei ole uusi löydös, niitä on vain EU-aikana alettu tutkimaan tarkemmin.

Vai olisikohan sillä ollut vaikutusta, että muutama vuosi sitten Suomeen tuli salmonellaa ulkomaisen viljan mukana? Rehutehtaan kautta se levisi monelle kanatilalle.

Onneksi asiaan kuitenkin puututtiin, joten sinun kuluttajana ei tarvitse huolestua. Minun kaurojani alettiin seurata tarkemmin. Kuten sanoin, 70 grammaa minun viljassani riittää hylkyyn. Jaa, mutta kysehän oli ulkomaisesta viljasta, ei minun. No, hyvä että tutkitaan.

Koska Suomessa vilja ei nykyisin aina riitä, sitä ostetaan kalliimmalla ulkomailta. Näin ulkomaiseen omistukseen siirtyneet maatalouskaupat tekevät tällä hetkellä. Tämä on täysin ymmärrettävää, koska muissa maissa viljelijä joutuu käyttämään 20-kertaisesti enemmän myrkk... ei vaan kasvinsuojeluaineita kuin Suomessa. Aineet ovat kalliita ja sen vuoksi on hyvä, että maksamme reilusti ulkomaille, jotta torjutaan viljoista hometta ja muita pöpöjä.

Kyllähän minäkin voisin ruiskuttaa peltoni hometta vastaan. Tosin minun ei kannata, leivänmurulla tai kattilanpohjalla, josta jo mainitsin, ei minulla ole siihen varaa.

Ahkerasti maatalouskaupat näitä aineita minulle kuitenkin kauppaavat, mutta kovasti asia arveluttaa. Triadimenoli tai fuberidatsoli lukee purkissa, täysin outoja aineita. Aiheuttavat haittaa vesistölle, ihoreaktioita tai sikiövaurioita.

Taidan jättää käyttämättä, vaikka kumma kyllä, näitä aineita kaupat eivät viljastani tutki.

Mitä sitten viljelen, jos home pilaa kaurapuuron tai ruisleivän? Mutta hei, sinähän nautit saunan jälkeen oluen, viljastahan sekin pannaan. Oluen raaka-aineesta, mallasohrasta, maksetaan vielä reilusti enemmän, joten viljelen sitä ja pistän elämän risaiseksi.

Ostan turenkilaisen Jorman hitsaaman kylvökoneen, tai maksan sähkömies Matille ja timpuri Reijolle palkkaa, kun rakennan uuden kotimaisen konehallin, jonka Pirjo Vierumäeltä on minulle tehnyt.

Mutta hetkinen, hetkinen, eihän se nyt käy. Minähän suunnittelin käyttäväni yhdyskuntalietettä peltoni lannoitteena, sehän sisältää vaikka mitä. Minun on siis ehdottomasti ostettava ulkomaalaisen omistajan Suomessa valmistamaa teollista lannoitetta, joka maksaa minulle kolmanneksen enemmän kuin ulkomaille vietynä tai kolme kertaa enemmän kuin mainittu liete.

Jännä juttu sinänsä, ehkä siihen on syynsä. Onhan lannoitteen myyjä, kappas vain, ulkomaalainen.

Ehkäpä minä vain jätän viljan viljelemättä. Minulle sillä ei ole merkitystä, koska minä ansaitsen vuodessa vähemmän kuin sinä kuukaudessa. Annan peltoni vain kasvaa heinää ja pajua, koska se ei pilaa luontoa.

Saan nostella maataloustukia, jotka sinä kuluttaja ja veronmaksaja kustannat, tekemättä mitään. Näin kaikki voittavat. Luonto säästyy, minulla on helppo elämä, sinä saat puhdasta ja halpaa ruokaa, ja ulkomaalainen kauppa ja viljelijä menestyvät.

Samalla siirryn sinun puolellesi, kuluttajaksi ja saamme yhdessä päättää itse, mitä suuhumme laitamme. Mutta nyt pitää mennä. Kiirehdihän sinäkin päivän askareisiisi.

Heippa ja hyvää päivänjatkoa.