Nauru piristää

Kuulin tänään ihmisen nauravan, oikein sydämensä pohjasta. Kyseessä oli virkailija joka nauroi – virkailija joka joutuu hoitamaan työnsä pelkästään puhelimen välityksellä.

Kuulin virkailijalta, ettei niin sanottuja kivijalkamyymälöitä kyseisellä yhtiöllä enää ole, koska asiakkaat loppuivat, joten asiat on asiakkaiden kanssa hoidettava puhelimitse. Tällöin vähenee myös ihmisten kasvokkain kohtaaminen, mikä on todella surullista.

Mutta miten hyvän olon sainkaan puhelimen välityksellä virkailijan naurusta. Pitäisikö puhelimen kanssa työskenteleviä virkailijoita opettaa myös nauramaan, heittämään loppukevennys asiakkaalle?

Maailma on muuttunut niin kylmäksi, kun henkilökohtaiset palvelupisteet vähenevät koko ajan ja kosketus toiseen ihmiseen katoaa. Asiakkaan kanssa nauraessaan virkailijat voisivat hoitaa myös yleistä mielenterveyttä. Kätevää, eikö olisikin. Ja edullista.

Naurun voi siis kuulla myös puhelimen välityksellä ja se vaikuttaa ihmiseen aina piristävästi. Nauru ei myöskään maksa mitään, on helposti ja nopeasti toteutettavissa. Joten naurakaa hyvät ihmiset.

Virkailijat voisivat siellä luurin toisessa päässä sanoa muutakin kuin sen jo puhki kuluneen lauseen ”kuinka voin auttaa”. Olen sen kuullut jo niin moneen kertaan.

Hymyssä suin,