Pakkorakohallitus, nuori ja kokematon?

Mielipide

29.7.201902:00

Kolumni

Riikka Slunga-Poutsalo

Heinäkuu on yleensä kovin uutisköyhää aikaa. Viime päivien ”käristyskupoli” on kuitenkin saanut oman kupolin hienoisesti kiehumaan. Riippumaton pohjalla on ollut aikaa seurata hallituksemme haparointia.

Hallitus muodostettiin melkoisessa pakkoraossa. Demarit olivat maalanneet jo aikaa ennen vaaleja, että perussuomalaisten kanssa ei mahduta samaan hallitukseen. Ja eihän sitä sanojaan voi syödä, mitähän siitä äänestäjätkin sanoisivat?

Äänestäjät tosin antoivat oman esityksensä enemmistöhallituksen pohjaksi, mutta sitä ei rohjettu edes yrittää. Pakon sanelemana, pakkoraossa syntyi hallitus, jonka haparointi jo tässä vaiheessa on pelottavaa seurata. Varsinkin, kun tietää maan taloustilanteen olevan hyvin huteralla pohjalla.

Hallitusohjelman sisällöstä ei tunnu olevan yksimielisyyttä edes hallituksen sisällä ja tästä käydään julkista keskustelua. Menisikö tämä kokemattomuuden piikkiin vai onko tämä paniikinomainen reaktio galluppien käyriin?

Hallitusneuvottelujen tulosta ainakin suitsutettiin siihen malliin, että nyt on tulossa pelkkää nannaa kaikille.

Työttömiä kurittava aktiivimalli menee pois, hoitajamitoitus korjataan sillä lakiin kirjattavalla yhdellä virkkeellä ja vielä salaman nopeasti. Isot investoinnit pyöräytetään käyntiin tuosta vaan, kuten tunnin junat niin Turkuun kuin Tampereellekin. Köyhyys suunnilleen katoaa koko maasta, työttömyys nyt ainakin ja pienituloiset eläkeläisetkin saavat satasensa.

Niin ja ilmasto! Samaan aikaan pistetään uutta biotuotetehdasta pystyyn ja rajoitetaan metsähakkuita. Meitä, joiden ilmeet olivat epäileväiset, pidettiin synkkämielisinä pahanilmanlintuina.

Hallitukseen osallistuvat puolueet pitivät huolen siitä, että saivat mitä halusivat. Siinä kasassa on niin ylioppilaskirjoituksiin palautettava pakkoruotsi, maakuntahallinto, ”ilmainen” 2. asteen koulutus kaikille jne. Niin ja uupuvia ministereitä varten palkattiin omien puolueiden pudonneet kansanedustajat avustajiksi.

Päätöksiä, lupauksia ja kirjauksia, joissa rahaa palaa. Miten ihmeessä kaikki tämä maksetaan? Lisävelalla ja veropohjan laajentamisella eli suomeksi lisää verotettavaa löytämällä. Jippii.

Tositoimiin meidän opposition kanssa hallitus ei ole vielä päässyt, koska istuntotauko pelasti sen. Tauon aikana ministerit harjoittelevat kuitenkin johtamista, sillä alkoihan EU:n puheenjohtajuuskausi sopivasti heinäkuun alusta.

Näiden treenien alkutunnelmia kertoi julkisuuteen ministeri Sanna Marin (sd.) toteamalla, että puheenjohtajamaan on pidettävä varovainen rooli, eikä Suomi siten voi näkyvästi nostaa omia tavoitteitaan esiin.

Pakko tunnustaa. Turskautin tuota lukiessani päiväkahvit printtilehdelle. Missä vaiheessa sitten tällainen vähemmistöosakas nostaa omat tärkeät asiansa esiin ja edistää niitä?

Pitkään ei tarvinnut odotella myöskään sitä, miten hallitusohjelman tavoitteet lähtevät toteutumaan.

Tässä kesän mittaan hupeni Rinteen (sd.) lupaama vappusatanen kympeiksi. Perhe- ja peruspalveluministeriksi päässyt Kiuru (sd.) ei pystykään lisäämään lakiin sitä yhtä virkettä, joka nostaisi hoitajamitoituksen 0,7 tasoon.

Aktiivimallin tilalle tulee jotain ”aidosti aktivoivaa” totesi työministeri Harakka (sd.). Niin jos hallituksen sisällä päästään käsitykseen siitä, mitä aktiivimalli oikeasti on ja mitä se tarkoittaa työttömälle työnhakijalle.

Ratainvestoinnit vetivät myös vesiperän, kun liikenneministeri Marin (sd.) oli ennättänyt tutkia raideratkaisujen hintalappuja. Ei tule tunnin junaa, ovat kuulemma kovin kalliita.

Jotenkin minusta tuntuu, että syksystä tulee todella mielenkiintoinen.