Metsäpalojen hallinnan edelläkävijänä jatkettava

Historiallisen kuuma ja kuiva kesä on palauttanut metsäpalot metsäpolitiikan suunnittelijoiden työpöydille. Jättimäisistä metsäpaloista kärsineet Kanadan kollegat ovat nyt hyvin kiinnostuneita, mitä Suomi on tehnyt oikein metsäpalojen hallinnassa.

Venäjällä metsää on palanut viime vuosina noin kolme miljoonaa hehtaaria joka vuosi, ja metsäpalojen pinta-alat ovat siellä trendinomaisessa kasvussa. Tänä kesänä myös naapurimaamme Ruotsi on kohdannut pohjoismaisittain poikkeuksellisen laajat metsäpalot.

Suomi on selvinnyt toistaiseksi paloista sen keskeisiä metsäteollisia kilpailijamaita paremmin.

Voidaan kysyä, onko metsäpalojen vähyys täällä taitoa vai tuuria. On selvää, että jos Ruotsissa palaa laajasti, myös Suomessa voi palaa, eli tuurilla on aina osuutensa.

Fakta kuitenkin on, että pelkkää tuuripeliä metsäpalojen esiintyminen ei ole ja että metsäpalojen ennaltaehkäisylle sekä palojen hallinnalle voi tehdä paljon.

Kanadan ja Venäjän palot vahvistavat professori Antti Asikaisen näkemystä, jonka mukaan hiilen varastointi maaekosysteemeihin on yhä epävarmempaa muuttuvassa ilmastossa.

Metsät eivät ole pysyvä hiilipankki. Palojen myötä voidaan menettää savuna ilmaan metsän hiilivarasto sekä hyödyntämättä jääneestä puusta saatavat talous-, työllisyys- ja ilmastohyödyt.

Miksi olemme metsäpalojen hallinnan edelläkävijä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä? Olemmeko läheisestä luontosuhteestamme johtuen vielä muita tottuneempia käsittelemään tulta?

Paljon on kiittäminen laaja-alaista ja aktiivista metsänhoitoa sekä suomalaista metsänomistusta.

Kun metsiä hoidetaan, puut pysyvät elinvoimaisina, hiiltä hyvin sitovina ja ovat vastustuskykyisiä metsätuhoja ja tuholaisia vastaan.

Puiden ikääntyessä niiden vastustuskyky heikkenee ja esimerkiksi puut kuivattavan kaarnakuoriaistuhoriskin todennäköisyys kasvaa. Kuivat puut ovat salaman kautta alttiita paloille.

Suomen tapauksessa riski on suurin kuusella, jolla ikääntyminen, kirjanpainaja, kuivuminen, latvuksen rakenne ja salama muodostavat pahimmassa tapauksessa rajujen latvuspalojen mahdollisuuden.

Vahvuuksiamme on myös laaja-alainen perhemetsänomistus.

Vajaa miljoona metsistä ja niiden hoidosta ymmärtävää metsänomistajaa on valtava verkosto valvomaan omaisuuttaan ja täydentämään näin pelastusviranomaisten tekemää valvontatyötä.

Näin etenkin, kun maaseutu on kohtuudella asuttu ja merkittävä osa kaupunkilaisista viettää lomaillen paloriskikaudella enemmän aikaa lähellä metsiään.

Perhemetsänomistus on johtanut osin myös siihen, että meillä on varsin pieni keskimääräinen metsikkökuviokoko, jossa kolme pääpuulajia erilaisine paloriskeineen vaihtelevat metsikkömosaiikissa. Tämä on omiaan estämään laaja-alaisten latvuspalojen etenemistä.

Hyvän metsänhoidon ja osin myös metsäomistusrakenteen myötä meille on muodostunut varsin kattava metsäautotieverkosto, joka toimii vesistöjen rinnalla palokatkoina sekä palojen hallinnan keskeisenä infrastruktuurina.

Edelläkävijyyttä kannattaa vahvistaa. Hoidetaan jatkossakin metsämme hyvin ja varmistetaan niiden elinvoimaisuus. Pidetään huoli, että alempiasteinen tieverkko on liikennöitävissä – puuhuollon ja virkistyskäytön ohella se palvelee myös palontorjunnassa.

Hyödynnetään entistä paremmin laaja-alaista metsänomistajakuntaamme palojen ennaltaehkäisyssä ja valvonnassa sekä tiivistetään heidän, metsäammattilaisten ja pelastusviranomaisten yhteistyötä.

Meillä on maailman paras metsätieto. Tiedämme metsikkökuviotasolla, missä riskikohteet metsäpaloille ovat.

Tämä tieto yhdistettynä metsäluonnon monimuotoisuudelle arvokkaiden alueiden kanssa antaa oivan perustan myös sille, mihin talousmetsien monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun lisääminen kannattaa kohdentaa ja miten.

Lisäksi on hyvä tiivistää kansainvälistä yhteistyötä metsäpalojen hallinnassa. Suomen kannattaa välttää muiden jo tekemät virheet, ja oppia niistä sekä jakaa hyviä käytäntöjä muille.

Metsäpalot ja niiden hallinta pitää ottaa vahvemmin mukaan vastuullisen metsien käytön kokonaisuuteen.

Metsäammattilaisten osaaminen on keskeisessä asemassa, kun ihmisiä ja heidän omaisuuttaan suojataan metsäpaloilta. On myös hyvä muistaa, että tietoisella tulen käytöllä, kulottamisella, on paikkansa monimuotoisuuden, uudistusolosuhteiden ja puuntuotannon parantamisessa.

Metsien käyttö on moniulotteista arkkitehtuuria, johon metsäpolitiikassa kannattaa jättää toimijoille riittävästi tapauskohtaisen räätälöinnin liikkumavaraa.