Moottorisahaveistäjä saa karhun ulos puusta

Purua ja puunkappaletta sinkoilee ilmassa, kun Ulla Haglund veistää karhua. ”Tuoretta puuta on helpompi veistää kuin kuiva puuta. Toisaalta tuoreempi puu halkeilee helpommin.” Kuva: Johannes Tervo

Ulla Haglund nousee rakennuspukille ja mittailee lähes kaksimetristä kuusipölkkyä katseellaan.

Hän määrittää veistoksen sijoittelun: Miten korkea karhusta tulee ja mihin päin eläimen katse on suunnattu. Samalla hän katsoo, löytyykö pöllistä halkeamia ja oksakohtia.

Sen jälkeen saha pärähtää käyntiin ja lastut alkavat lennellä.

Useimmiten Haglund valmistaa veistoksia asiakkaan antaman ohjeen tai valokuvan perusteella. Tällä kertaa hän saa käyttää luovuuttaan ja tehdä veistoksen oman mielensä mukaisesti.

"Veistäminen on jännittävintä silloin, kun edessä on puupölkky, eikä vielä tiedä, millainen siitä syntyy. Silloin alan hahmotella ja katsoa, mitä puun sisältä löytyy", Haglund kuvailee prosessia.

Suosituin tilaustyö on karhu, mutta hän veistää muitakin eläimiä, kuten koiria, kissoja, hevosia ja lintuja sekä ihmishahmoja.

Haglund tekee myös näyttäviä taideteoksia ja näköispatsaita. Hänen veistoksiansa on ollut esillä useissa taidenäyttelyissä, ja yksi on valittu Maaseudun Sivistysliiton ITE-kokoelmaan.

Moottorisahaveistäjien ammattikunta on Suomessa pieni. ”Kun kerron ammattini, aika usein kysytään, että anteeksi kuinka”, Ulla Haglund naurahtaa. Kuva: Johannes Tervo

Taiteellisesta silmästä on hyötyä moottorisahaveistämisessä. Haglund oli jo lapsena taitava piirtäjä. Hän ilmoitti seitsemänvuotiaana kotona, että hänestä tulee taitelija isona.

"Vanhempani sanoivat, että voit toki harrastaa piirtämistä ja maalaamista, mutta sinulla pitää olla joku oikea ammatti, jolla voit elää", hän muistelee.

Uudessakaarlepyyssä varttunut Haglund päätyi nuorena toimistotöihin. Ajatus alanvaihdosta jyskytti kuitenkin mielessä.

"Tunsin olevani täysin väärässä ammatissa. Haaveilin koko ajan taidekouluun pääsystä. Sitten sain yllättäen kuulla, että Kokkolassa on mahdollista käydä taidekoulua iltaisin. Olin innoissani, ja päätin tarttua mahdollisuuteen."

Kolmekymppisenä Haglund vaihtoi alaa ja kouluttautui huonekalupuusepäksi. Hän on toiminut myös puusepänopettajana ja järjestänyt kursseja.

Moottorisahaveistämisen Haglund aloitti vähän vahingossa. Neljä vuotta sitten hän kävi Ähtärissä katsomassa moottorisahauksen SM-kisoja.

"Vaikutuin siitä, miten nopeasti tukista muodostui hämmästyttävän upea eläinhahmo. Lisäksi minua kiehtoi se, miten niin kömpelöllä työkalulla kuin moottorisaha, voi saada aikaiseksi sileää pintaa ja muotoja."

Haglund ei ollut käyttänyt koskaan aiemmin moottorisahaa. Kokemusta ei ollut, mutta intoa riitti.

"Kun palasin kotiin Ähtäristä, päätin heti kokeilla, että olisiko minustakin sahaajaksi. Vaikka olin käyttänyt muita puuntyöstäkoneita, en tiennyt, että hallitsen myös sahaa. Olin heti myyty ja menin ostamaan lisää moottorisahoja. Nyt niitä on kaksitoista", Haglund naurahtaa.

Itseluottamus kasvoi nopeasti kokemuksen ja kollegoilta saadun kannustuksen ja opetuksen myötä.

Pinnan polttaminen vähentää lahoamista. Kuva: Johannes Tervo

Haglund oli tehnyt vasta neljännen karhuveistoksensa, kun häntä pyydettiin mukaan Ilomantsin karhunveistokilpailuihin. Kokeilumielellä mukaan lähtenyt Haglund oli kilpailun osallistujien joukossa ainut nainen. Hän sijoittui hienosti neljänneksi.

Vuonna 2017 hän sijoittui moottorisahaveiston SM-kisoissa kolmanneksi. Tänä vuonna hän voitti pikaveiston SM-kilpailun Parkanossa.

Kisakokemusta on tullut myös ulkomailta.

"Olin sahannut vasta vuoden, kun minut kutsuttiin kilpailemaan Kanadaan. Siellä ajattelin, että on tämä aika jännää, kuinka yksi moottorisaha voi muuttaa elämän."

"Sain reissulla uusia ystäviä ja näin ihania paikkoja. Kanadassa on myös suurempia puita kuin Suomessa. Kilpailussa sahasimme neljä metriä korkeaa ja 150 senttiä leveää pölkkyä. Sahausta oli 12 tuntia päivässä neljän päivän ajan. Se oli rankkaa, mutta keskeyttäminen ei käynyt mielessäkään."

Tänä vuonna Haglund toimii Ilomantsin karhunveiston mestaruuskilpailussa tuomarina. Kaukaisin kilpailija on LeAnn Oman Yhdysvaltojen Minnesotasta. Hän odottaa ensimmäistä Suomen matkaansa innolla.

"LeAnn tulee vierailulle tänne kotiini. Veistämme muutaman päivän yhdessä, ja sen jälkeen lähdemme Karhufestivaaleille.”

"Ilomantsin kilpailun ainutlaatuista tunnelmaa ja ohjelmaa kyllä kehtaa näyttää ulkomaalaisille. Ihmiset ovat siellä iloisia ja mukavia. Tapahtumasta on tullut perinne, jonka haluaa kokea joka kesä uudestaan", Haglund kehuu.

Moottorisahaveistäjien ammattikunta on pieni. Arvion mukaan Suomessa on noin kolmekymmentä moottorisahaveistoksilla leipänsä tienaavaa saha­taituria.

"Porukkahenki on todella hyvä. Kaikki auttavat toinen toisiaan. Minulle tuli heti sellainen tunne, että kuulun joukkoon", Haglund sanoo.

Ammattikunnassa ja kilpatoiminnassa on vähän naisia. Haglundin mukaan muutkin naiset ovat kuitenkin osoittaneet kiinnostusta veistämiseen ja näyttäisi siltä, että heitä on tulossa lisää alalle. Haglund lupaa auttaa ja opastaa, mikäli joku haluaa kokeilla veistä­mistä.

Moottorisahaveistäminen mielletään usein kiehtovaksi ja mystiseksi. Usein ajatellaan, että siihen liittyy jokin salaisuus.

"Paljon kysellään, että käytänkö jotain erikoissahoja ja että miten päin teräketju on teroitettu. Ihmiset eivät ole uskoa, että veistämiseen kelpaa ihan tavallinen moottorisaha. Tärkeintä kuitenkin on, että riittää halua oppia veistämistä. Vain harjoitus tekee mestarin."

Karhu suomalaisille on rakkain veistoaihe. Ulla Haglund valmisti tämän karhuveistoksen Kantrin juttukeikkaa varten. ”Muuallakin maailmassa veistetään ­karhuja, mutta ­esimerkiksi Pohjois-Amerikassa kotka on suositumpi ­aihe”, hän toteaa. Kuva: Johannes Tervo

Haglund käynnistää jälleen työkalunsa ja alkaa viimeistellä nallea veistolaipalla. Otson turkki saa viimeiset silauksensa, jonka jälkeen se kärvennetään kaasuliekillä. Lopuksi pinta käsitellään spraymaalilla ja puuöljyllä.

"Joskus harvoin käy niin, että veistos epäonnistuu. Silloin sen voi pilkkoa polttopuiksi. En koskaan anna huonoa työtä asiakkaalle. Kun olen itse tyytyväinen lopputulokseen, tiedän että myös asiakas on", hän sanoo.

Nyt lopputuloksena on upea karhuemo, joka rutistaa pentua sylissään.

Haglund katsoo veistosta tyytyväisenä. Moottorisahataiteilijan mukaan lopputuloksen näkeminen veistämisessä on parasta.

"Välillä tuntuu haikealta, kun asiakas vie veis­toksen mukanaan. Siihen kiintyy, koska siinä on pala sieluani."