Kotikunnassa hyvä tahto?

Viitasaari on tavallinen maaseutukunta. Ikäihmisten hautajaisia pidetään usein. Lapsia syntyy harvakseltaan ja useimmat kastetaan. Palvelut ja kauppa toimivat kohtuullisesti. Teollisuus yskähtelee suhdanteiden armoilla.

Monilla järjestöillä on satavuotinen historia. Vastuu kasautuu muutaman aktiivin harteille. Seurakunta järjestää lastenjuhlat, nuorten illat , itsenäisyyspäivät ja kinkerit. Tutut ihmiset nähdään monissa yhteyksissä. Paikallislehti kertoo uutiset ja tiedottaa tapahtumat. Kylillä autetaan lähimmäisiä mutta taajamassa moni jää yksin.

Kuntaan muuttajan ei ole aina helppo päästä sisälle piireihin. Eikä se koske pelkästään ulkomaalaisia. Hiljaista perimätietoa on paljon. Sosiaalisessa mediassa epäluulot vellovat matalalla kynnyksellä. Valitukset työllistävät kunnan viranhaltijoita.

Historia on kunniakas, mutta mitä on tämän päivän viitasaarelaisuus? Yhdistääkö meitä muukin kuin kunnan vaakuna? Onko kotikunnalla tulevaisuutta? Miten lisätä elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä? Miten vähentää epävarmuutta ja lisätä avoimuutta uudelle?

Olin kirkkovaltuuston puheenjohtajana mukana työpajojen sarjassa, jossa olemme Viitasaarella tänä syksynä innovoineet paikallisen yhteisön mahdollisuuksia. Kuntaliiton ja kirkon tukemassa pilotoinnissa on koottu yhteen avoimelle, rennolle keskustelufoorumille kunnan ja seurakunnan työntekijöitä ja päättäjiä, mökkiläisiä, yrittäjiä, järjestöjen ja verkostojen aktiiveja sekä paikallislehden toimittajia,

Yhteen hiilen puhaltaminen, organisaatiorajojen ylittäminen, yhteinen arvokeskustelu, parempi tiedonkulku, uudet kohtaamisen ja vapaaehtoistyön mahdollisuudet sekä erilaisuuden hyväksyminen innostavat. Irrottelun ja huumorin voimaakin kaivattiin. Moni koki, että ollaan taitekohdassa: näivetytäänkö vai kukoistetaanko?

Monista pienistä ideoista kasvoi työpajoissa eri toimijoita kokoavaksi yhteiseksi tavoitteeksi kotikunnan uudenlaisen ilmapiirin luominen otsikolla ”Hyvän tahdon Viitasaari”.

Ryhdymme käymään julkista arvokeskustelua, johon päättäjiä haastettiin esimerkeiksi. Rohkaisemme toisiamme hyvän tekemiseen. Vähennämme yksinäisyyttä ja sukupolvien välisiä kuiluja. Laitamme talkoilla nurkkia kuntoon. Autamme avun tarvitsijoita ja vapaaehtoisia löytämään toisensa. Edistämme uusien kuntalaisten kotoutumista.

Kaupungin- ja kirkkovaltuusto sekä paikallislehti ovat jo hyväksyneet ”Hyvän tahdon Viitasaari”- yhteistyösitoumuksen. Uuden arvoilmaston tekijöiksi haastetaan kuntalaiset vauvasta vaariin, koulut, vapaa-ajan asukkaat, uudet kuntalaiset läheltä ja kaukaa sekä myös ulkoviitasaarelaiset eli muualle muuttaneet mutta kotiseutuunsa sitoutuneet.

Moni paikallisyhteisö on Viitasaaren tavoin taitekohdassa. Valtakunnallisetkin linjaukset vaativat miettimään kunnalle uuden strategian. Sote-ratkaisun jälkeen kunnan rooli palvelutuottajana kapenee.

Lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen ympäristönä uusi kunta on silti edelleen suurtoimija. Päivähoito ja perusopetus, kirjastot, liikuntapaikat, harrastukset, kansalais- ja musiikkiopistot, pihat ja puistot, kevyen liikenteen väylät sekä joukkoliikenne ovat kunnan vastuulla.

Myös seurakunta kerää verotuloja, joiden avulla tehdään hyvää lähimmäisille. Seurakunnissa suuntana on lisätä jäsenten omaa vastuuta eikä vain odottaa työntekijöiltä palveluita. Voimien yhdistäminen kannattaa.

Mutta riittääkö hyvä tahto työpaikkojen luomiseen? Tuoko se särvintä leivän päälle? Ei toki suoraan, mutta välillisesti kyllä. Yrittäjien ja osaajien kannalta ilmapiirillä on merkitystä. Hyvällä tahdolla voidaan luoda vetovoimaa.

Onhan sillä eroa, onko paikkakunnan henki epäluuloinen, moittiva tai välinpitämätön? Vai onko kunnan ilmapiiri ystävällinen, hyväntahtoinen, erilaisuutta hyväksyvä ja mukaan kutsuva?

Viitasaarella olemme uuden kunnan jäljillä. Uudessa kunnassa verkostojen johtamisen osaaminen korostuu. Ihmiset on myös saatava mukaan yhteisön tekemiseen. Siihen ei riitä vaalit neljän vuoden välein, vaan myös kuntalaisten osallistumiseen on löydettävä ihan uusia tapoja.

Hyvän tahdon tiellä on Viitasaarellakin vielä monta askelta otettavana.

Maria Kaisa Aula

Kirjoittaja on vapaa vaikuttaja Viitasaarelta.