Tähänköon tultu

Ihmeissäni olen seurannut tämän hetkistä menoa metsissä. Metsähallitus tappaa puita pystyyn ja ennallistaa soita.

Onkohan nämä päätöksentekijät käyneet koskaan metsissä katsomassa kuinka paljon meillä on lahopuita ja soita. Niitä ei tarvita yhtään lisää. Ei Suomi ole niin rikas maa, että sillä on varaa tällaiseen touhuun.

Toisena asiana kantojen nosto. Tämän päivän ihminen ei ajattele seuraavia sukupolvia viedessään kannotkin metsästä.

Siitähän seuraa ravinteiden köyhtyminen, eikä sitä edes tarvi kymmeniä vuosia tutkia, sen ymmärtää erkkikin. Ulkomaalainen lannoiteteollisuus on kyllä hyvillään tästä

touhusta.

Kannonnostoa puolustellaan lahokantojen poistolla,

kuitenkin maahan jää nämä ohutjuuret josta laho on

kantoon tullut.

Pääosin ulkomaalaisvalmistajien koneilla ja ulkomaalaisella polttoaineella revitään kannot maasta ja

ajetaan tienvarteen, edelleen joko haketetaan siinä tai

kuljetetaan kokonaisena ties kuinka kauas. Multaa, joka kuljetetaan mukana, joudutaan ajamaan takaisin kaatopaikalle. Tuskin sitä metsään tuodaan, onhan se jo tässä vaiheessa ongelmajätettä.

Ei tätä touhua voi kovin

järkevänä pitää. Metsään jäävien kantojen ympärillä on syksyisin hyviä marja- ja sienipaikkoja, pieneliöstölle hyvät elinolot.

Näin turvataan elinolot tuleville sukupolville. Ylitiheät metsiköt pitää saada kuntoon, onhan hoidetussa metsässä mukavampi kulkea.