Mahdollisuuksien näkeminen kirkastaa asennetta

Vaalikausi on nyt puolivälin paremmalla puolella, ja eduskunta palaa istuntotauolta budjettiriihen jälkeen takaisin sorvin ääreen. Sipilän hallitusohjelman ydinkysymysten, kuten valtion talouden tasapainottamisen ja kansantalouden kilpailukyvyn turvaamisen osalta määrätietoisuus politiikkatoimissa ei saa herpaantua hetkeksikään, vaikka talouden kasvuennusteet ovat varovaisen positiivisia. Valtion velkaantuminen jatkuu edelleen, vaikka budjetin alijäämä pienenee miltei kahdella miljardilla eurolla.

Tällä uudistamisen vauhdilla menee vielä useita vuosia, että taloutemme saataisiin kasvussaan ja kilpailukyvyssään edes takaisin miltei kymmenvuotista lamaa edeltävälle tasolle. Alhosta nousuun kuluvien vuosien aikana ehtii tulla vastaan liuta uusia viheliäitä haasteita, joihin tarvitaan toimivaa politiikkakoneistoa.

Pessimismi nostaisi vaivatta päätään vilkaistessaan politiikan syksyn työsarkaa. Keskeneräiset asiat eivät saa väistyä uusien haasteiden tieltä, vaan hoitamatta olevat asiat täytyy saattaa mahdollisimman valmiiksi ennen kuin uusiin haasteisiin voidaan niiden vaatimalla vakavuudella tarttua.

Yhtenä esimerkkinä keskeneräisestä työmaasta on Suomen maatalous – sen akuutti kriisi sekä rakennemuutoksen tukeminen.

Pintapuolinenkin vilkaisu naapurimaassa käytävään maatalouskeskusteluun antaa positiivisen esimerkin Saksasta. Maan työ- ja sosiaaliministeri Andrea Nahles hehkutti ruotsalaismediassa kesällä saksalaista oppisopimusmallia, joka on käytännönläheinen mahdollisuus niin nuorelle sukupolvelle kuin maahan muualta tulevalle työvoimallekin työllistyä ja saada elantonsa maataloudessa, vihreän talouden elinkeinossa.

Nahlesin mukaan oppisopimusmallia käyttää yli puolet nuorisosta, ja mikä tärkeintä, nuoret saadaan mukaan työelämään ja koulutettua samalla kertaa. Maataloutta ei tarvitse edes mainita, jotta saksalaisesta mallista kannattaa kiinnostua.

Maatalouden mahdollisuudet ymmärtäneet saksalaiset toteuttavat myös nuorille suunnattuja kampanjoita, joissa maataloutta markkinoidaan tulevaisuuden alana, jossa uusimmat ja kehittyneet teknologiat sekä digitalisaatio tarjoavat käsittämättömiä mahdollisuuksia eri alojen osaajille. Suomen metsäteollisuuskin on tässä työssä kunnostautunut ja alan vetovoima kasvanut; se on kouluttanut tarvitsemiaan ammattilaisia sekä hyödyntää uusimpia teknologioita ja digitalisaatiota koko arvoketjussa.

Nyt tuumasta toimeen alkutuotanto- ja elintarvikealalla, jotta ruuantuotannon pariin saadaan parhaat, tulevaisuuden mahdollisuuksiin uskovat osaajat. Parhaista osaajista on tulevaisuudessa yhä kovempi kilpailu. Myös kotimaisten politiikkatoimien tulee tukea maatalouden rakennemuutosta. Kokoomuksen opetusministerin johtama ammatillisen koulutuksen reformi on hyvä alku muutokselle, se lisää nuorten mahdollisuuksia opiskella työssä.

Voisimme Suomessakin saksalaisen esimerkin tavoin suhtautua vakaviin haasteisiin ratkaisukeskeisemmällä ja kannustavammalla asenteella. Vai puuttuuko omasta arvostuksestamme maaseudun työtä kohtaan jotain, jos emme tohdi sitä toiselle suositella?

Kestävä ruokajärjestelmä, puhdas ruoka ja uusiutuvat energialähteet ovat biotaloussektorimme avainosia. Mutta maaseudulla on vielä huomattava määrä hyödyntämätöntä potentiaalia. Innovaatioita, teknologioita ja älyratkaisua on otettava käyttöön kunnianhimoisemmin. Tehokkuuden lisäksi sen avulla edistämme pitkällä aikavälillä kestävää ruuantuotantoamme sekä saamme uutta sukupolvea kiinnostumaan monipuolisesta alasta.