Yrityksen johtamismalli ei sovi politiikkaan

Kansanvallasta kannetaan huolta, pelätään populismia ja moititaan elitismiä. Kaivataan vahvoja johtajia ja johtajia politiikan ulkopuolelta.

Jos todella ollaan huolissaan edustuksellisesta kansanvallasta, pitää kantaa huolta puoluetoiminnasta – ja erityisesti toiminnasta vaalien välillä.

Parhaimmillaan puoluetoiminta lisää kansalaisten yhteiskunnallista tietoisuutta, kannustaa vaikuttamaan ja sitouttaa poliittisiin ratkaisuihin. Jos puolueissa toimivien ihmisten ja työn arvoa ei tunnusteta, hukataan tärkein muutosvoima. Muutosvoima voi kääntyä vastavoimaksi.

Suomen kansantalouden heikko tila on ylikorostanut taloudellisia arvoja. Tilanne on vauhdittanut poliittisen päätöksenteon rinnastamista ja vertailua yhtiöiden päätöksentekoon. Johtamisoppia on haettu yhtiöjohtajuudesta.

Onko lähdetty antamaan vastauksia pohtimatta kysymystä ja analysoimatta ongelmaa huolellisesti? On piirretty prosessikaavioita ja tehty päätöksiä, poliittiseen johtamiseen on yksioikoisesti omaksuttu yrityselämän oppeja ja yhteiskunnallisiin toimintoihin haettu malleja yhtiöiden toimintalogiikasta.

Yhteiskunnan toimintaan voidaan ottaa – ja on otettukin yhtiömäisiä piirteitä. Yhteiskunnallinen päätöksenteko on moniarvoisempaa. Yhtiöissä puhutaan sisäpiiristä, yhteiskunnassa piirin laajentamisesta.

Yhtiön toiminnassa päätösten valmistelu luottamuksellisesti tarkoittaa hyvin suppeaa valmistelua. Yhteiskunnassa luottamus päätöksiin ja päättäjiin rakentuu laajasta sekä ajoissa että ajassa käydystä jatkuvasta keskustelusta.

On hyvä, että politiikkaan tullaan ulkopuolelta, tuodaan kokemusta eri aloilta. On kuitenkin erittäin tärkeää, että politiikkaan ulkopuolelta tullessa osataan antaa arvo niille toimintavoille ja käytännöille, jotka ovat muokkautuneet vuosikymmenten kuluessa ja ovat osa toimintakulttuuria.

Ovatko nämä näkökulmat nykyhallituksessa jääneet keskustan puheenjohtaja-pääministeri Juha Sipilältä ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriltä liian vähälle huomiolle?

Organisoidun puoluetoiminnan ansiosta ministerin ja hallituksen avauksia voidaan ennalta arvioida ja karsia kauheuksia. Toimintatapa osoittaa arvostusta puolueessa vaikuttavien ihmisten osaamiselle ja pitää keskustelukanavat kunnossa.

Keskustelun avauksella ja sitä edeltävällä prosessilla on politiikassa lopputulokseen suuri merkitys. Alalla kuin alalla yleensä lopputulos osoittaa, onko johtaminen onnistunut vai epäonnistunut.

Yhteiskunnallisessa toiminnassa kannattaa muistaa, että 1) politiikan pitää rakentua valistuneelle kansalaismielipiteelle ja 2) poliittisen päätöksen valmistelu on jo iso osa päätöksen toimeenpanoa. Kansan kanssa -periaatetta pitää vaalia.

Yhteiskunnallisissa monivaiheisissa ja erilaisia arvoja yhdistävissä poliittisissa prosesseissa tuollainen ajattelu- ja toimintatapa on lopulta nopein ja tuloksellisin.

Edustuksellisessa kansanvallassa tarvitaan avointa ja jatkuvaa arviointia poliittisesta tilanteesta ja kysymyksistä. Santeri Alkion mukaan valtiollinen ja poliittinen työ oli vain osa puolueen tehtävästä. Ydintarkoitus oli sivistyksellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen herätys-, kasvatus- ja toteutustehtävä.

Osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä kumpuavalla yhteenkuuluvuudella hoidetaan paikallisia ja arkisia yhteisiä asioita, ollaan mukana myös yhteiskunnan ja kansakunnan suurissa muutoksissa ja ratkaisuissa. Tieto kulkee kansalaisilta päättäjille ja päättäjiltä kansalaisille.

Keskustelevaan puolueeseen varastoituvan osaamisen hyödyntämiseksi tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta, keskustelun ja toiminnan organisointia. Toimintaan tulee pysyvyyttä, ja jatkuva keskustelu jalostaa arvostelun arvioinniksi. Arvostelu kohdistuu yleensä henkilöön ja arviointi asiaan. Se on iso ero.

Poliittisen valmistelun yhtiöittäminen on johtanut siihen, että ennakoivan asiaan vaikuttamisen sijasta jää vain mahdollisuus jälkikäteiseen arvosteluun, joka henkilöityy ja muuttuu henkilöä koskevaksi luottamuskysymykseksi. Valittavana on asian sijasta henkilön hylkäys tai hyväksyntä.

Kun ei ole ennakoivaa vuorovaikutusta eikä muutoksia arvioivaa keskustelua eikä ratkaisuja täsmentävää päätöksentekoa, ei ole sitoutumista eikä yhdessä tekemisen meininkiä eikä toimeenpanokykyä.

Jos puolueet mielletään vain politiikan postilaatikkoina, kansan äänen vahvistavina ämyreinä tai vaaliorganisaatioina, niin edustuksellinen kansanvalta heikkenee. Mitä tulee tilalle?

Aika ajoin Santeri Alkio pelkäsi, että hänen oma puolueensakin menee sinne minne puolueet yleensä: vain valtakilpailuun, vaalikilpailuun, kykykilpailuun, suunsoittokilpailuun. Ja silloin kun näin käy, pysähtyy kehitys.