Komissio unohti reilut pelisäännöt – isot maat jyräävät EU-markkinoilla

EU:n valtiontukisääntöjä muutettiin kriisien seurauksena. Väliaikaisiksi tarkoitetuista muutoksista näyttää jääneen pysyviä. Kuva: Viestimedian arkisto

Mielipide|Politiikka ja talous

15.11.202407:30

Kolumni

Petri Sarvamaa

Toimivien sisämarkkinoiden kehittäminen ja suojeleminen on yksi EU:n perustehtävistä. Suoraan sanottuna tässä ei ole onnistuttu viime aikoina erityisen hyvin. Taustalla ovat komission tekemät suuret ja alun perin tilapäisiksi tarkoitetut muutokset EU:n valtiontukisääntöihin.

Muutosten myötä avattiin ovet isoimmille ja rikkaimmille jäsenvaltioille ohjata suuria summia omille yrityksilleen. Tämän seurauksena EU:n valtiontukimenot kolminkertaistuivat vain muutamassa vuodessa: kriisejä edeltäneestä noin 120 miljardista eurosta vuodessa yli 320 miljardiin euroon vuosina 2020 ja 2021 sekä lähes 230 miljardiin euroon vuonna 2022. Samaan aikaan valtiontukien valvontaan alettiin suhtautua löperösti.

Muutokset olivat ajassaan välttämättömiä – EU:n oli reagoitava pandemiasta sekä Venäjän hyökkäyksestä aiheutuneisiin kriiseihin. Komission tekemät toimenpiteet ovatkin vähentäneet reaalitalouteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, mutta myös lisänneet kilpailun vääristymisen riskejä sisämarkkinoilla.

EU:n tilintarkastajien tekemän selvityksen perusteella komissio teki päätöksiä valtiontuista hätäisesti. Usein myös ilman tarkkaa tietoa jäsenvaltioiden tukitoimista tai niiden vaikutuksista kilpailuun. Komissiolla ei esimerkiksi ole käytössä menetelmää, jonka avulla ilmoittamattomia valtiontukia voitaisiin havaita.

Kun EU:n toimintaa perustavanlaatuisesti ohjaavia sääntöjä muutetaan, tilapäisesti tai pysyvästi, olisi ensiarvoisen tärkeää myös arvioida kyseisten sääntömuutosten konkreettisia seurauksia. Etenkin tässä tapauksessa, kun kyse on niin vahvasti EU:n sisämarkkinoihin vaikuttavasta lainsäädännöstä.

EU:ta viime aikoina kohdanneet kriisit ovat ajaneet komissiota yhä enenevissä määrin kohti reaktiivista päätöksentekoa. Kiireen ja paineen määrittäessä EU:n ylintä päätöksentekoa, on monia sääntömuutoksia jouduttu tekemään tilanteen niin vaatiessa, ilman pitkän aikavälin suunnitelmaa.

On selvää, että EU:n täytyy tukea yrityksiään kansainvälisillä markkinoilla, joilla Yhdysvallat ja Kiina toimivat vapaammin ja vailla samoja rajoituksia. Valtiontukien keskittyminen suurimpiin jäsenmaihin ei kuitenkaan yksinään ratkaise EU:n ongelmia kilpailukyvyn suhteen, vaan päinvastoin luo jakolinjoja EU:n sisälle ja näin horjuttaa yhteisen eurooppalaisen projektin pohjaa.

Suomen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että EU:lla on toimivat sisämarkkinat. Tässä yhtälössä keskeinen tekijä on se, että komissio alkaa arvioida myös kriisipäätöstensä pitkän aikavälin seurauksia. Sääntöjen on oltava oikeudenmukaiset ja läpinäkyvät, jotta jokainen jäsenvaltio – pieni tai suuri – voi kokea unionin olevan aidosti kaikkia varten.