Digiloikka vaatii harjoittelua

Hallituksen mielestä digitalisaation pitäisi edetä loikkien. Kannatettava tavoite, mutta onko meillä riittävä pohjakunto loikkaan?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos määrittelee digitalisaation: "Digitaaliteknologian integrointi jokapäiväiseen elämään digitoimalla kuvaa, ääntä, dokumenttia tai signaalia biteiksi ja tavuiksi kuvaamaan asioita ja tietosisältöä."

Totta joka sana, mutta bittien muuttaminen arkielämän järkeväksi toiminnaksi on suuri haaste. Voi käydä niinkin, että julkiset ja yksityiset palvelut siirtyvät kunkin itsensä hoidettaviksi vaikeilla käyttöliittymillä.

Osalla digijärjestelmien toimittajistakin on vaikeuksia loikkia. Eräs tuntemani firma perustettiin aikoinaan kasaamaan käsityönä yksinkertaisia elektroniikkakomponentteja.

Moisen työn tekeminen Suomessa on kuitenkin liian kallista. Niinpä yhtiö alkoi koota yhä monimutkaisempia automaatiojärjestelmiä – myös tärkeille yhteiskunnallisille toimijoille.

Firman markkinointi on tehokas. Se onnistuu myymään jopa toteuttamiskelvottomia järjestelmiä digitalisaatiota ymmärtämättömille asiakkaille. Varsinainen kokoonpano taas on kapealla pohjalla, muutaman puolivahingossa palkatun taitajan varassa.

Digihuumassa tehdyt parannukset siellä ovat huononnuksia täällä. Tämän ovat kokeneet viljelijätkin: Muun muassa yksinkertainen peltojen pinta-alojen digitalisointi ei sujunut mallikkaasti. Myös tukien maksatus ja moni muu hanke ovat takunneet.

Hyvin emme ole onnistuneet me paperilehtien tekijätkään. Aiemmin rahaa tuonut sisältö on jaettu ilmaiseksi digitaalisena. Aikomus alkaa rahastaa lukijoita vasta sitten, kun heitä on paljon, on jäänyt monille aikomukseksi.

Jättimäisen käyttäjäkunnan haalinut Twitterkään ei ole onnistunut tällä logiikalla. Sen tappiot ovat jo pari miljardia dollaria.

Digitalisaatio tuo myös uusia ongelmia. Yhteiskunnalle ja yrityksille elintärkeät toiminnot ovat tulleet häiriöille ja hyökkääjille alttiiksi.

Rikolliset ovat saaneet mahdollisuuden salakatsella kohteita turva- ja web-kameroiden kautta. Pankkikorttien skimmaus, palvelunestohyökkäykset, verkkovakoilu, autojen älyavaimien signaalien kaappaukset ja monet muut ilmiöt ovat jo arkipäivää.

Ongelma on myös digiuskovaiset, jotka työn tehostamisen sijasta keräävät turhaa tietoa. Esimerkiksi lääkärit joutuvat potilastyön sijaan paisuttamaan tietokantoja.

Yritysten ja yhteiskunnan pitäisi myös arvioida paremmin uusien järjestelmien käyttöikä ja ylläpidon kustannukset. Vaikka digitalisaatio järkevästi käytettynä on hyvä asia, se ei ole mikään automaatti tuloksen parantamiseen.

Ei ehkä ole vaarallista, jos pankkiyhteys tai iltapäivälehden lukeminen älypuhelimesta tökkii. Mutta jos yhteys potilaskortistoon katkeaa (USA:ssa hakkerien takia) tai e-reseptit juuttuvat matkalle (Suomessa virheiden takia), voi tulla ruumiita.

Kaiken päälle hallitus teki digitalisaation kannalta huonon päätöksen tinkiessään tuiki välttämättömästä koulutuksesta. Ei riitä, että "diginatiivi sukupolvi" osaa katsella videoita ja kuunnella lempimusaa älypuhelimestaan.