Vetten päällä

Kenties kymmenen vuotta sitten kulutin kesääni teologina erään eteläsuomalaisen seurakunnan rippileirillä. Siihen aikaan keskusteltiin kovin rippikoulutupakoinnista ja niinpä leirillemmekin saapui Helsingin Sanomien toimittaja aiheesta juttua tekemään.

Pappimme kertoi toimittajalle kuinka leiri on savuton ja nuoret nykyään fiksumpia, raittiimpia ja terveempiä kuin 90-luvulla. Samaan aikaa seinän takana selvitin nuorten laukuista löytyneiden tupakoiden käyttö­tarkoitusta ja mahdollisia seuraamuksia. Lehden ilmestyttyä luimme leirin vetäjien vakuuttavan leirin savuttomuutta ja leiriläisten näyttävän, missä tupakalla käyvät.

HS:n jutussa oli toinenkin mieleeni jäänyt kohokohta. Toimittaja seurasi rippileirin raamatturyhmää, jossa käsiteltiin kertomusta Jeesuksen veden päällä kävelystä. Vetäjät kertoivat kuinka kertomusta voi tulkita monella tapaa. Voidaan lähteä etsimään fysikaalisia selityksiä tapahtumalle tai kertomus voidaan nähdä allegoriana eli vertauskuvallisesti. Nämä tulkinnalliset vaihtoehdot ovat niitä joihin nykyihminen helposti tarttuu. Kolmas vaihtoehto on mystiikan tie, jolla selitykset eivät ole kiinnostavia. Mystikkoa kiinnostaa ainoastaan kertomuksen kautta rakentuva yhteys Jumalaan.

Uskonnosta viestiminen on kuin vetten päällä kävelyä. Koetetaan pysyä pinnalla puoliväkisellä, joko selittämällä kaikki kirjaimellisesti todeksi tai allegorian kautta vertauskuvaksi. Väkisellä runttaajan jalat vajoavat vääjäämättä, kuten kävi kertomuksessa Pietarille. Ehkä Jeesus halusikin osoittaa, etteivät hänen seuraajansa selviä sukeltamatta.

Mystikko ei pelkää pinnanalaisen maailman tuntematonta tienoota, vaan on valmis vajoamaan surutta syövereihin. Ilman mystikon luottamusta ja yksinkertaista tavoitesuuntautuneisuutta kirkollinen toiminta on vaarassa valua kaksinaismoralismiksi, jossa selitetään yhtä käytännön todellisuuden toisenlaisuudesta huolimatta.

”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”, päätteli Witt­genstein aikanaan. Uskonnollisten asioiden selittäminen asiaan perehtymättömälle on vaikeaa. Helpompaa sen sijaan on ohjata sitä harjoittamaan – luottaa, että sisällöt avautuvat oman kokemuksen kautta.