Perunan paras kaveri

Sillit saapuvat Rymättylään fileinä tai valmiiksi paloiteltuina. 

Etikka- ja suolaliemessä varastoitu silli kulkeutuu hihnaa pitkin vähittäispakkauksiin. 

Silliperinnekeskus Dikseli näyttää, miten silliä ennen vanhaan käsiteltiin Rymättylän Röölässä. Nukkehahmojen asut kuuluivat tehtaan työntekijöille. 

Sillisesonki alkaa, kun uudet perunat saadaan kauppoihin, kertoo Jussi-Pekka Mäntylä. Ennen kesää tehtaan varasto täyttyy. 

TEKSTI: Riitta Mustonen

KUVAT: Jaakko Martikainen

Rymättylän Röölässä

Silli ja jäätelö ovat siinä mielessä sukua keskenään, että molempien kulutukseen vaikuttaa se, miten kuuma kesä on. Mitä lämpimämpi sää, sitä enemmän suomalaiset syövät jäätelöä – ja silliä.

Boyfoodin sillitehdas Rymättylän Röölässä alkaa valmistautua kesään jo talvella. Koneet suoltavat sillipurkkia ja vakuumipakkausta kahdessa, jopa kolmessa vuorossa, jotta tavaraa riittää kesämarkkinoille.

Boyfood käyttää noin kolme miljoonaa kiloa silliä vuodessa. Puolet tuotannosta menee vientiin, pääasiassa Ruotsiin.

Boyfood oli alunperin Bauckmannin perheen yritys, kunnes islantilainen Fram Foods Group osti sen vuonna 2005. Konsernin sillin valmistus siirrettiin Ruotsista Suomeen ja Röölän sillitehtaan työntekijämäärä kaksinkertaistui 50:een.

”Joskus näinkin päin. Se oli Rymättylä-ilmiö”, myhäilee Boyfoodin kaupallinen johtaja Jussi-Pekka Mäntylä.

Tehdas on Mäntylän mukaan Skandinavian tehokkain ja uudenaikaisin.

Sillitehtaalla on kuljettava kuulosuojaimet korvissa, sillä meteli on kova. Linjastolla kilisevät lasipurkit, ja sillifileet uivat vakuumeihin ja sankoihin. Nenään ei haise kala, vaan ilma tuoksuu vienosti etikkaiselta.

Ennen vanhaan sillit tulivat Suomeen laivalla Koillis-Atlantilta. Sillilaivan saapuminen kahdesti vuodessa Röölän satamaan oli suuri tapaus. Sillirahoilla juhlittiin, kunnes miehistön oli taas aika lähteä uuden lastin hakuun. Matkat kestivät pari, kolme kuukautta kerrallaan.

Syntyi suomalainen silliteollisuus. Rymättylän Säilyke, Kalayhtymä, Porkkalan Säilyke ja Turun Kala olivat suurimpia sillitehtaita aina 1980-luvulle asti.

Suomalaisen Saukko-laivaston pyyntimatkat loppuivat vuonna 1975. Seurasi aika, jolloin kalastus oli kokonaan kielletty, koska kalakannat olivat käyneet niin vähiin.

Kun kalastus alkoi uudelleen, Suomi ei enää uusinut kansainvälisiä kalastussopimuksiaan ja suomalainen valtamerikalastus loppui.

Sillintuotanto ei kuitenkaan päättynyt. Nykyisin kala kulkee kumipyörillä useimmiten valmiiksi fileoituna tai paloiteltuna Islannin ja Norjan kautta Suomeen. Boyfood on suurin sillisäilykkeiden valmistaja kovimpana kilpailijanaan norjalaisen Orklan omistama Felix Abba, joka tekee Ahti ja Vesta -sillejä Turussa.

Sillin kulutuksen huiput osuvat juhannukseen ja jouluun. Sillipurkki haetaan kesämökille mennessä uusien perunoiden kumppaniksi ja jouluksi ostetaan sillifilee, josta valmistetaan itse tarjottavaa juhlapöytään.

Silliä syödään muuallakin kuin Suomessa, mutta tapa tarjota silliä uusien perunoiden kanssa on hyvin suomalainen.

Ruotsalaiset syövät sipuli- ja sinappisillinsä näkkileivän päällä ja pääsiäinen on sillisesonki siinä missä joulukin.

Norjalaisilla pitää olla sillin kanssa yhtä paljon sipulia. Tanskassa sillejä syödään smörrebrödin kanssa kokonaisina fileinä ympäri vuoden.

Sillin hinta on noussut parina viime vuonna rajusti, koska kalastuskiintiöitä on pienennetty. Hinnannousu näkyy lopputuotteessakin, mutta Mäntylä ei usko, että kuluttaja jättäisi sillinsä hinnan takia ostamatta.

”Peruskuluttaja ostaa kolme purkkia vuodessa: kaksi kesällä ja yhden jouluna. Ei hinnalla ole silloin merkitystä. Kun keittää kilon perunoita ja avaa sillipurkin, saa perheelle täyden aterian. On sama, maksaako silli silloin kaksi vai neljä euroa.”

Sillitehtaat ovat kehittäneet uusia sillisäilykkeitä kysynnän vauhdittamiseksi. Paksussa kastikkeessa silli maistuu miedommalta ja myös kastike on tarkoitettu syötäväksi. Esimerkiksi Boyfoodin rapumarinoidussa sillissä on aitoa rapu-uutetta ja Saariston sillissä mätiä. Ei siis kannata heittää kastiketta pois, vaan käyttää se vaikka salaatin mausteeksi, jos sitä purkkiin jää.

Kastikkeen syötävyyden voi helposti tarkistaa. ”Jos purkissa on ilmoitettu vain yksi paino, se tarkoittaa, että koko sisältö on syötävää. Kastike on joissain tuotteissa jopa arvokkaampaa kuin itse silli”, Mäntylä opastaa.

Kun Mäntylä tuli sillibisnekseen toistakymmentä vuotta sitten, sillit olivat vielä perin suolaisia. Suolaa saattoi olla jopa 12 prosenttia.

Nyt etikkamarinoiduissa silleissä on suolaa 2,5 prosenttia, joissain jopa vain 1,5. Uutuus, juhlasillifilee, on valmiiksi marinoituna heti käyttövalmis ilman liotusta.

Etikka ja suola säilövät silliä, joten ilman niitä kalat pilaantuisivat nopeasti. Lähtöpaikassaan kalatehtaalla sillit säilötään etikkaliemeen tynnyreihin, joita käännetään ja pyöritellään kuin viinitynnyreitä ikään, että maut tasaantuvat.

Kun sillitehtailijaa kuuntelee, niin silli muuntuu ihan terveystuotteeksi. ”Siinä on mielettömästi omegakolmosta ja D-vitamiinia. Kaksi palaa päivässä riittää D-vitamiinin tarpeeseen. Kunhan makuun ensin tottuu – eihän viinikään maistu nuorille, vaan vasta kun maku on kehittynyt.”