Kun osumaa ottava Venäjä keräilee varusteitaan, sitä ei ole syytä auttaa

Vetäytyminen Syyriasta koettelee Venäjän ylpeyttä. Vähä vähältä myös lännen pakotteet sulattavat presidentti Vladimir Putinin liikkumavaraa. Kuva: Timo Filpus

Syyriaa väkivallalla hallinnut Bashar al-Assad pakeni tappionsa jälkeen Venäjälle. Minnekä muuallekaan diktaattorit enää nykymaailmassa karkaavat.

Ongelmaton al-Assad ei ole myöskään toiselle diktaattorille Vladimir Putinille. Hän on elävä muistutus kuolevaisuudesta.

Mitä tapahtui al-Assadille, voi periaatteessa tapahtua myös Putinille. Venäjän presidentin kannalta tilanne on kuitenkin syyrialaistyranniakin heikompi.

Pakopaikkaa Putin voi oikeastaan etsiä vain Pohjois-Koreasta. Mukavammat elinolot ovat Moskovan miehelle harvassa.

Suuri pakoretki Syyriasta on edessä myös venäläisille sotilaille. Suurvalta joutuu poistumaan tukikohdistaan häntä koipien välissä.

Satamista pakenevat laivasaattueet ovat surullista nähtävää maailman mediassa. Erityisesti Moskovassa ne osoittavat Venäjän sotilasmahdin rajallisuuden.

Ukrainan haltuunottoa Venäjä on yrittänyt jo yli tuhannen päivän ajan. Edelleen Putin on ongelmissa myös niillä alueilla, jotka hän on jo määritellyt Venäjän osiksi.

Vaikka Ukraina on tiukilla, se on pakottanut suurvallan perimmäisen kysymyksen ääreen. Jättitappioita kärsinyt Venäjä käy nyt selviytymissotaa oman asemansa puolesta.

Inhimillisten ja taloudellisten menetysten lisäksi se on joutunut eristetyksi lännestä. Samalla maan riippuvaisuus Kiinan ja Intian hyväntahtoisuudesta ei ole ollut ilmaista.

Venäjä on ajautunut nousevien talouksien energian ja muiden raaka-aineiden tuottajaksi.

Vaikka lännen pakotteita on usein arvosteltu, ne alkavat vaikuttaa Venäjällä yhä vahvemmin. Maata uhkaa jätti-inflaatio, joka painaa erityisesti maan keskiluokkaa ja osaa oligarkeistakin.

Juuri tässä piilee Putinin pahin pelko.

Suuri venäläisten enemmistö on tottunut kituuttamaan pienellä kulutuksella.

Heidän näkökulmastaan maan talous on romahtanut jo aikoja sitten. Kun kivi on pohjassa, sen siirtäminen siellä ei vaikuta enää mihinkään.

Varakkaampi ja koulutetumpi väestö on kuitenkin kriittisempää. Heiltä on viety näköala tulevaisuuteen ja elämä käy yhä kalliimmaksi. Jatkuva sota tulee myös aina vain lähemmäksi ja kyseenalaisemmaksi.

Putin ei oikeastaan pysty tarjoamaan heille nyt mitään. Toivoa sopii, ettei pysty tulevaisuudessakaan.

Vaikka Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin ulkopolitiikasta emme oikeastaan tiedä mitään varmaa, Suomen pitäisi Euroopan unionissa ajaa edelleen tiukkoja pakotteita.

Lännellä ei ole mitään syytä päästää Venäjää vahvistumaan siitäkin huolimatta, että Ukrainan sota päätyisi jonkinlaiseen välirauhaan tai jättimäiseen jäätyneeseen konfliktiin.

Venäjän siviilejä kohtaan suuntaama häpeällinen sodan käyntitapa on syytä painaa mieleen, kun kaupallisten suhteiden palauttamisesta aletaan keskustella.

Taloudellisesti heikko Venäjä on nyt lännelle paras rauhan tae.