Uutisoinnin motiivit kiinnostavat

Kreikan velkasaneeraus, vakausrahaston kasvatus, pankkien tukeminen sekä kriisin leviämisen torjunta etenkin Italiaan, mutta myös Espanjaan, sai sijoittajat uskomaan euroon ainakin hetkeksi. Huoli euroalueen kriisistä näytti väistyvän. Asiantuntijoiden mukaan akuutti kriisin poistuminen ei kuitenkaan poista todellisia ongelmiamme ja nyt saatiin aikaa järeämpiin toimenpiteisiin.

Kun mediat kertovat euroalueen kriisistä jo toista vuotta kuvaten sen toisen maailmansodan vaikeimmaksi yleiseurooppalaiseksi ongelmaksemme, liittokansleri Angela Merkeliä lainaten, Harmageddonia muistuttavaksi viimeisen ajan taisteluksi, draaman kaari on tullut medioita seuraaville varmasti tutuksi. Samalla tunnemme tänään eurooppalaisia kansakuntia, niiden sosiaalista ja taloudellista elämää, kulttuuria, tilastollisia tunnuslukija ja finanssitalouden käsitteistöä aivan toisin kuin aikanaan turisteina Irlannissa, Kreikassa tai Italiassa vieraillen.

Kiirin luonteen kuvauksen ja tunnuslukujen rinnalla inhimilliseen luonteeseen kuuluu pohtia tiedonjaon tulvassa uutisoinnin sisällön motiivit. Niiden arvailu tahtoo viedä tiedotuksessa toimittajan sivuraiteille itse suuresta asiasta, mutta mediaa seuraavaa tällainen spekulatiivinen pohdinta kiinnostaa. Se tahtoo olla päällimmäisenä sosiaalisten medioitten ja varmaan myös perinteisempien tapaamistemme keskustelunaiheita Shellin baarista työpaikoille.

Kun kriisin hoitajaksi ovat joutuneet tavalliset veronmaksajat, viimeisessä vaiheessa myös eläkkeiden saajat, Saksan ajama malli tarkoittaa avun hakemista yhä enemmän yksityisen ja julkisen sektorin sijoittajilta. Ranskan ajama malli yleiseurooppalaisesta vastuusta ei toteutunut eikä Euroopan keskuspankkia kytketä kriisipankkien pääomittamisen mesenaatiksi. Riskinä on nyt että kriisipankit jäävät odottaman veronmaksajien apua viimeistään vaiheessa, jossa markkinat eivät reagoi toivotulla tavalla ja kriisipankit alkavat samalla vähentää antolainaustaan. Näin palattaisiin lähtöruutuun, finanssisektorin luottamus alkaisi rapautua.

Kriisin paheneminen nyt olisi ollut joka tapauksessa suurempi paha kuin Kreikasta tulevat suuretkin tappiot. Jatkossa motiiveja pohditaan omavastuun ja kontrollin kautta, jolloin tutuksi tulevat käsitteet, joissa puututaan legitiimiin EU:n päätöksentekoon sekä mahdollisesti myös koko peruskirjan avaamiseen. Tämäkin mainittiin Angela Merkelin sanomaksi. Ja Merkel on nyt vallan muuta kuin Italian Berlusconi ja häneen kohdistuvat paineet, Ranskan luottoluokituksia odotellaan jännityksellä niitäkin.

Velkakriisin todellinen ja lopullinen ratkaisu ei löydy pienen Kreikan kriisistä vaan Italian kaltaisista talouksista ja Berlusconin tapaisista EU-alueen poliitikoista. EU:n jäsenmaat joutuvat tekemään rajuja talouden rakenteensa korjauksia. Tämä taas edellyttää kontrollia kurinalaisen talouden ylläpidossa ja uusia yhteisiä linjauksia kilpailukykyä kasvatettaessa. Näin pohdita motiiveista lisääntyy etenkin meillä Pohjolassa, jossa talous on vielä kohtuullisessa kunnossa ja kykenemme helpommin sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja nostamaan myös kilpailukykyämme.

Varmaa on sekin, että EU-päättäjät ja -politiikka saavat jatkossa vain lisäkierroksia ja samalla EU-teema pysyy tulevana talvena niin puolueita kuin ihmisiä jakavana ja keskustelua aiheuttavana ykkösaiheena. Tässä mediatiedottamisessa yleisön kannalta on jatkossa häiritsevää se, joudummeko itse hankkimaan tietomme netin ja kansainvälisen tiedotuksen kautta, vai avautuuko oma mediamme uutisoimaan myös aroista aiheista jättämättä yleisöä pohtimaan uutisoinnin tai julkaisematta jättämisen motiiveja takavuosien malliin.