Veronmaksaja, lasku työtaisteluista tulee tällä kertaa juuri sinulle
Tällä kertaa poikkeuksellisessa työtaistelussa vastakkain ovat kilpailukyky ja ostovoima. Sanna Marinin (sd.) hallitus on haluton puuttumaan asiaan, vaikka maa uhkaa mennä keskellä eurooppalaista kriisiä kiinni. Samaan aikaan tupo-henki on heräilemässä. Jonkun pitäisi vastuuta kokonaisuudestakin kantaa.2.2.202312:00
Ihan kuin eurooppalaisessa sodassa, rajussa inflaatiossa ja julkisen talouden ahdingossa ei olisi tarpeeksi, suomalaisilla työmarkkinoilla ajetaan vauhdilla päin seinää.
Tilanne on ollut nähtävissä jo vuosia. Kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) päätti torvet soiden vuonna 2016 irtautua iäksi tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tekemisestä, meno on vuosi vuodelta muuttunut holtittomammaksi.
Liitto- ja yrityskohtaisten sopimusten teossa on ajauduttu tilanteeseen, jossa työnantajien tavoitteekseen asettamista paikallisista joustoista ei jaksa puhua enää kukaan.
Myöskään Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen ei ole kenenkään vastuulla.
Kun meneillään olevan taloudellisen sokin hoitaminen vaatisi maan hallitukselta jämerää ohjausta, pääministeri Sanna Marin (sd.) ja koko hänen ministeristönsä valmistautuvat vaaleihin esittäen, että edessä oleva lakkoaalto ei koskisi heitä mitenkään.
Ainoastaan elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on uskaltanut edes kuiskata uuden kilpailukykyä turvaavan palkkaratkaisun puolesta (MT 13.6.). Vastaanotto palkansaajapuolelta oli sen verran hyinen, etteivät poliitikot ole halunneet asiaan enää puuttua.
Ja tässä ollaan.
Teollisuusliitto on aloittanut työtaistelutoimet. Teknologiateollisuuden tarjoama runsaan kuuden prosentin tarjous kahdelle vuodelle ei riittänyt. Tavoitteena on Saksan veljesjärjestön pari prosenttiyksikköä parempi saanto.
SAK:n isoista liitoista myös naisvaltainen Palvelualojen ammattiliitto PAM uhkaa laittaa kaupat kiinni. Myös satamat uhkaavat sulkeutua kuljetusalan AKT:n tukitoimien ansiosta.
Ja jatkoa seuraa.
Samaan aikaan kuin varkain on vanhaa isojen keskusjärjestöjen sopimusmallia taas alettu rakentaa, vaikka sen nimeä ei saisi Etelärannan työnantajalinnakkeessa vieläkään ääneen lausua.
EK:n alaiset liitot ovat jo parin vuoden ajan koordinoineet omaa linjaansa. Nyt myös palkansaajaliikkeessä on oivallettu koordinoinnin merkitys. SAK on perustanut ”palkkaliiton” vastavoimaksi EK:n hankkeelle.
Vanhasta tuposta, jossa valtio oli omilla ostovoimaa tukeneilla veroratkaisuilla mukana, ollaan vielä kaukana. Ajatus on kuitenkin sama.
Sillä on isoista ongelmista ennenkin selvitty. Vientiteollisuuden ratkaisu voi pelastaa tälläkin kertaa kilpailukyvyn, jos onni on myöten.
Nykyisestä hallituksesta sen sijaan ei ole ongelman ratkaisijaksi.
Edessä on tilanne, jossa menestyvät yritykset maksavat palkansaajien vaatimuksen selvitäkseen tilanteesta.
Myös heikommin menestyvät maksavat mutta joutuvat sen vastineeksi vähentämään työntekijöitä.
Kunnat joutuvat erityisesti sosialidemokraattien tuella hyväksytyn sopimuksen mukaan maksamaan vielä muita aloja enemmän, vaikka niiden maksukyky on mahdollisesti kaikkein huonoin.
Ja näinhän tässä käy.
Loppulasku tulee meille, suomalaisille veronmaksajille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
