Poliitikon kannalta arvokeskustelu on yhtä fiksua kuin pään työntäminen hiekkaan strutsin kannalta
Arvokeskustelu on miltei alkemistinen yritys ratkaista vaikeita, konkreettisia ongelmia abstrakteilla ja maailmoja syleilevillä hokemilla, kirjoittaa Pekka Ervasti kolumnissaan.
Pään työntäminen hiekkaan ei ole hyvä keino kohdata maailman ongelmia. Kuva: Kimmo Haimi13.9.202307:30
”Kyse on arvoista.” Kun poliitikko tarraa tähän oljenkorteen, hän on jo hävinnyt väittelyn.
Kun edellisen pääministerin Sanna Marinin (sd.) eteen lyötiin rätinki hallituskauden 40 miljardin lisävelasta, vastaus oli odotettu: ”Kyse on arvoista.”
Samaa arvokeskustelua on käyty koko kesän myös muista politiikan teemoista – ja tietysti rasismista.
Poliittisesta keskustelusta on tullut kilpalaulantaa parhaista arvoista, ei siitä kenellä on parhaat keinot Suomen talousahdingon, terveydenhuollon ongelmien, jengiväkivallan tai oikeastaan minkä tahansa muun konkreettisen yhteiskunnallisen ongelman selättämiseksi.
Kotoperäisen politiikan keinoilla ei voida paljonkaan vaikuttaa megatrendeihin.
Poliitikon tai puolueen kannalta arvokeskustelu on yhtä fiksua kuin pään työntäminen hiekkaan strutsin kannalta. Itseään – tai äänestäjiä – ei tarvitse vaivata ikävillä ja monimutkaisilla yksityiskohdilla.
Jokainen ratkaisu, jokainen vastaus yhteiskunnan ongelmiin nostaa aina esiin uusia ongelmia ja vastakysymyksiä.
Hyviä arvoja, yleviä periaatteita, yleismaailmallisia ihanteita ei kukaan tietenkään voi vastustaa. Suurin osa meistä kannattaa demokratiaa, tasa-arvoa ja hellää äidinrakkautta tasapuolisesti kaikille maille ja kansoille.
Jälleen kerran eniten äänessä on tiedostava etujoukko, jolla yksin on ainoat oikeat arvot. Sama porukka valvoo tarkasti, että vääriksi leimatuista arvoista kärähtäneet poliittiset vastustajat suorittavat riittävän ja uskottavan julkisen katumuksen.
Se ei ole kuulkaa mikään ilmoitusasia!
Lopun perin poliitikot lienevät vain ymmällään ja aseettomia ongelmien edessä, jotka yhteiskuntia ravistelevat.
Ilmastomuutoksen, ydinuhkan, sodan ja talouden megaongelmia on äärimmäisen vaikea – ellei mahdotonta – ratkaista yhden poliitikon, puolueen, maan tai edes EU:n kaltaisen valtioliittouman voimin.
Suomalaisten takamatka on vieläkin pitempi. Pikkuruinen kansantalous on globaaleissa myrskyissä kuin lastu laineilla. Kotoperäisen politiikan keinoilla ei voida paljonkaan vaikuttaa megatrendeihin, jotka kuitenkin myös Suomea ravisuttavat. Öljytankkeria ei höyhenellä ohjata.
Arvokeskustelu on miltei alkemistinen yritys ratkaista vaikeita, konkreettisia ongelmia abstrakteilla ja maailmoja syleilevillä hokemilla.
Kun taivas on synkkä ja myrsky raivoaa, haihattelu ei tuo pelastusta, vaikka ääniä se saattaa tuoda. Edessä on ikäviä ratkaisuja ja niistä ei demokratiassa yleensä hyvä heilu. Jonkun on kuitenkin pakko hetkeksi unohtaa arvojankkaus ja ryhtyä töihin.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
