Tinder ja deittisivustot kahlattu läpi – tässä vinkki sinkkunaisille: tee näin ja mies ilmestyy tyhjästä

Mielipide|Harrastukset

11.10.202219:30

Kolumni

Veera Ahlgrén

En ole varsinaisesti mikään feministi. En huuda täydellisen tasa-arvon nimeen, koska näen, että miehissä ja naisissa on tiettyjä eroavaisuuksia. Ja kaikissa muissakin sukupuolissa. Ja yksilöissä. Jollekin on luontaisempaa joku asia ja toiselle jokin muu. Siksi en myöskään katso pahalla jonkinlaista karkeaa jakoa miesten ja naisten töihin.

Miehillä on tutkitusti parempi avaruudellisen hahmottamisen kyky kuin naisilla. Itselläni sitä ei oikeastaan ole. Pystyn hädin tuskin arvioimaan, voiko neliskulmaisen palikan työntää pyöreään reikään.

Ilman miestä tyttäreni nukkuisivat lattialla, koska en ole vielä keksinyt, miten runkopatjat saa taiteltua vanhan talon ahdasta portaikkoa pitkin yläkertaan. Mies osaa sanoa ”nyt vähän seinään päin, nyt nosta seuraavalle rapulle ja kallista tänne” ihan niin kuin se olisi jotenkin päivänselvää.

Uskallan väittää, että joidenkin asioiden omaksumiseen vain menee naisilta keskimäärin pidempään kuin miehiltä, ja päinvastoin. Mahdotontahan mikään ei silti ole, kummallekaan sukupuolelle, jos tahtotilaa löytyy.

Olen itse täysin puutteellisesta hahmotuskyvystäni huolimatta opetellut peruuttamaan peräkärryä. Haluaisin tässä vaiheessa lähettää kiitokset ja samalla nöyrimmät pahoitteluni Mustialan maatalousoppilaitoksen traktoreille ja opettajille. Te kestitte.

Lisäksi kiitos sille työnantajalleni, joka lainasi vetoautoaan pikku E-kortin inssiajoon. En sitä ennen tiennyt, miten paljon kytkin voi haista, ja tuskan hiki nahkapenkkiä vasten.

Nainenkin voi siis osata peruuttaa peräkärryn kanssa. Aika moni "heppatyttö" muuten osaa. ­Johtuneeko juuri siitä, että olen joutunut polttamaan tämän taidon eteen niin paljon hermoja ja kytkintä, että minua ahdistaa, kun joku tulee siinä neuvomaan.

Tässä nimittäin vinkki kaikille sinkkunaisille: Tuntuuko, ettei mistään löydy miestä? Tinder ja kolme deittisivustoa kahlattu tuloksetta läpi? Baariin ei jaksa lähteä ja kotoa kukaan ei tule hakemaan?

Ota auto ja peräkärry. Lainaa, jos ei ole omia. Aja tämä yhdistelmä johonkin, ihan sama mihin. Aja vaikka syrjäiselle metsätielle ja laita peruutusvaihde silmään. Simsalabim! Jostain ilmestyy mies!

Kun peräkärryn peruutusvalo syttyy (jos syttyy, yleensähän peräkärryn valot eivät toimi), ja katsot ensimmäisen kerran sivupeiliin, näet siellä miehen. Miehen, joka näyttää sinulle mihin päin ja minkä verran on sopivaa peruuttaa. Lisäksi, jos kuuntelet tarkkaan, hän huutaa sinulle mihin suuntaan sinun pitää kääntää rattia.

He tarkoittavat hyvää, ihan varmasti. Silti minun joskus tekisi mieli vain peruuttaa päälle. Jokin minussa huutaa, että jos minä olisin mies, niin kukaan ei edes katsoisi, kun peruutan. Miksi nainen ei saa peruuttaa rauhassa?

Jos minä näen miehen kutomassa sukkaa, en mene neuvomaan. Ensinnäkin, koska en osaa ja toiseksi, koska luotan siihen, että jos hän on saanut luotua silmukat puikoille, niin hän tietänee mitä on tekemässä.

Olenko minä sittenkin feministi? Kuulostan siltä. Kirjoitin tässä juuri itselleni identiteettikriisin. Pitäisi vaan peruutella eikä ajatella.

Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella ­asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.