Onko juhlien järjestäminen sinullekin pahin painajainen? Muista mikä tekee juhlasta juhlan
En vain kerta kaikkiaan hallitse sellaista kokonaisuutta, kuin juhlat, Veera Ahlgrén kirjoittaa. ”Juhlaväen ruokkiminen omilla tuotoksillani on todella suuri ei. Ei. Ei. Ei.”
”En ikinä leivo, edes omalle perheelleni. Juustokakun – tai kahdeksan, kuka tietää montako niitäkin pitää olla – leipominen juhliin olisi kuin painajaista, mutta pahempaa, koska se olisi totta”, Ahlgrén tunnustaa. Kuva: Timo MäkipääKesässä ihaninta on juhlat! Häät ajoittuvat usein kesäaikaan, samoin kuin rippijuhlat ja valmistujaiset. Omassa lähipiirissäni myös kynnys järjestää esimerkiksi synttäreitä on kesällä huomattavasti matalampi kuin talven pimeinä kuukausina.
Minä olen se, joka jättäisi mielellään kaikki juhlat vain järjestämättä. En sillä, ettenkö haluaisi tarjota ystävilleni mahdollisuutta kokoontua pitämään hauskaa yhdessä. Kovasti haluan. En vain kerta kaikkiaan hallitse sellaista kokonaisuutta, kuin juhlat. Aivan liian paljon muuttujia.
Ahdistaa, kun pitää yrittää miettiä, mitä tarjotaan. Ahdistaa, kun täytyisi osata laskea mikä määrä kaikkea pitää olla. Onko kuohuviinilaseja tarpeeksi? Täytyykö olla sekä isot että pienet servetit? Käyttääkö joku kahvissa palasokeria?
Ajatuskin siitä, että tekisin yhtään mitään tarjottavia itse, saa minut totaalisen kauhun valtaan. Saan suorituspaineita jo siitä, jos ystäväni tulee kylään, ja olen luvannut tehdä ruokaa. Juhlaväen ruokkiminen omilla tuotoksillani on todella suuri ei. Ei. Ei. Ei.
En ikinä leivo, edes omalle perheelleni. Juustokakun – tai kahdeksan, kuka tietää montako niitäkin pitää olla – leipominen juhliin olisi kuin painajaista, mutta pahempaa, koska se olisi totta. Kotona pidettäviä juhlia edeltävä siivousstressi on lamaannuttava.
Jos olisin rikas, tilaisin kaikki juhlat valmiina, avaimet käteen -periaatteella. En ole, joten hyödynnän usein ystäviä ja sukulaisia, tai herättelen henkiin vanhaa kunnon nyyttikestiperiaatetta.
Viimeisimmän kirjani julkkaribileet järjestin tyttäreni rippijuhlien jälkeisenä päivänä, teemalla: ”syödään rippijuhlien jämiä ja juodaan kuohuviiniä”. Ne olivat kyllä oikein hauskat juhlat!
Sitten on ihmisiä, joista on ihanaa järjestää juhlia. Heistä on kivaa miettiä tarjottavia, ja parasta on nimenomaan tehdä ne kaikki itse, vaikka kuudellekymmenelle.
Pienimuotoisiin kavereiden kesätapaamisiinkin he koristelevat terassin, miksaavat kuuden ainesosan alkumaljat ja askartelevat fine dining -tyylisiä ruoka-annoksia. Jos joku mainitsee, että nyt on ehkä nähty vähän liikaa vaivaa, he vastaavat haluavansa tehdä tätä. ”Mä rakastan juhlien järjestämistä!”
En tajua. Millä ajalla, millä hermoilla ja millä taidoilla? Miten?! Siinä kesäkukin koristellulla terassilla käsintehtyä toffeekaramellia syödessä tulee alemmuuskompleksi. Minun juhlissani syötäisiin lähikaupan irtokarkkeja. Suoraan pussista.
Aina, kun kadehdin jonkun kyvykkyyttä, yritän ajatella, että kaikki ovat hyviä jossain. Että minä osaan kuitenkin lyödä hevoselle irronneen kengän takaisin kiinni. Sitten tajuan, että niin osaa muuten toffeentekijäkin. Kompleksi pahenee.
Ehkä on paras ajatella, että jokainen suorittaa omalla tasollaan. On parempi tehdä asiat omalla tavallaan, ja järjestää juuri omannäköisiään juhlia. Hermo kireällä hääräävä, ylisuorittava emäntä tuskin tuo vierailleen paljoakaan iloa. Ja sehän juhlien tarkoitus kuitenkin pohjimmiltaan on, ilo.
Mennään tämän kesän juhlat siis sillä teemalla, että jos jääpalat unohtui, niin ollaan ilman. Sateen sattuessa sateessa. Pahvilautanenkin on lautanen. Ihmiset tekevät juhlasta juhlan!
Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
