Kyllä kansa tietää, vai tietääkö?
9.3.202201:00
Hävettää myöntää, että historia oli koulussa inhokkiaineitani. Jokaviikkoinen menneiden tapahtumien, vuosilukujen ja nimien pänttääminen tuntui puuduttavalta.
Syyllistyin ”hauki on kala” -pänttäystekniikkaan ja sain kokeista kiitettäviä arvosanoja. Seuraavalla viikolla kaikki oppimani jäi jo unholaan.
Tietokilpailupeleissä kammoan jo etukäteen historian kysymyksiä. Viimeksi osasin sentään sijoittaa Pähkinäsaaren rauhan oikealle vuosisadalle.
Yritin kyllä parhaani mukaan kiinnostua historian kirjoista, mutta kompastuskiveni oli kosketuspinnan puute. Mitä hyötyä tästä on, mietin.
Aikuisiällä historia ja menneisyys ovat alkaneet kiehtoa aivan uudella tavalla. Etenkin viime viikkoina olen katsonut oppiainetta uudessa valossa.
Historian tunteminen on olennainen osa yleissivistystä. Se on erityisen tärkeää toimittajan työssä. Keskeisintä ei ole yksittäisten vuosilukujen muistaminen, vaan menneisyyden tulkitseminen ja sen suhteuttaminen nykyaikaan.
Miksi näin kävi? Mitä tästä opimme? Vai opimmeko yhtään mitään?
Koronan puhjetessa monista tavantallaajista kuoriutui yhdessä yössä virologian asiantuntijoita. Hallitus sai haukkuja niin tehdyistä kuin tekemättömistäkin päätöksistä.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, sama kaava toistuu Suomen Nato-jäsenyyden kohdalla. Nyt keskustelupalstat ja uutisten kommenttikentät ovat täynnä ulkopolitiikan asiantuntijoita.
Venäjän hyökkäys käänsi nopeasti kansan Nato-kannan myönteiseksi.
Kaksi eri Suomen jäsenyyttä Natossa vaativaa kansalaisaloitetta keräsi nopeasti eduskuntaan etenemiseen tarvittavat 50 000 allekirjoitusta.
Toinen vaatii kansanäänestystä, toinen suoraa jäsenyyden hakemista.
Ylen helmikuun lopulla tekemän kyselyn mukaan jo 53 prosenttia suomalaisista kannattaa Suomen liittymistä Naton jäseneksi. HS:n viime viikolla teettämässä kyselyssä jäsenyyttä kannatti 48 prosenttia suomalaisista.
Moni hoputtaa päättäjiä tekemään nopeita ratkaisuja, osa taas kehottaa pistämään jäitä hattuun.
Vastaus kysymykseen jäsenyydestä on yksinkertainen: kyllä tai ei. Itse kysymys onkin sitten kinkkisempi.
Keskivertosuomalaisella ei ole millään mittarilla riittävää asiantuntijuutta vastatakseen kysymykseen faktapohjalta. Siihen ei riitä uutisten seuraaminen eikä se, että oli historian tunneilla hereillä.
Liiallisella hätiköinnillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Yhtä lailla myös jahkailulla.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi maanantaina hallituksen valmistelevan muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen liittyvää selontekoa.
Selkeää linjausta Nato-jäsenyyteen tuskin vielä saadaan. Kansan paine päättäjiä kohtaan on kuitenkin kova, eikä se varmasti jatkossakaan vähene.
Jätän mielihyvin päätöksen itseäni paremmin asiaan perehtyneille. Toivon silti sydämestäni, että tulevat sukupolvet voivat lukea historian oppikirjoista, miten Suomi päätyi aikanaan oikeaan ratkaisuun.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
