Suomen metsistä maksetaan ”rosvoverot”

Kerron tässä oman tarinani sukupolvenvaihdoksesta. En siksi, että tämä johtaisi päättäjien taholta minkäänlaiseen muutokseen, vaikka siitä aina puhutaan, että pitää helpottaa verotusta.

Luovutin pojalleni noin 50 hehtaarin metsätilan. Omistajan vaihdoksesta tehtiin monenlaisia luonnoksia lahjasta myyntiin. Valittiin kaikista huonoista vaihtoehdoista se meille sopivin – täyslahjoitus – ja tämä siksi, että se oli jatkajalle ehkä helpoin.

Ikäni on sen verran korkea, ettei tiedä, milloin tässä ”lusikka lentää nurkkaan”, niin ei tarvitse verokarhun tulla enää minun jäämistölleni, siitä minä pidän huolen.

Sitten siihen rosvoukseen. Haimme verotoimistosta ennakkopäätöksen, joka oli myös maksullinen. Ennakkopäätös oli 30 000 euroa lahjaveroa.

Tässä vaiheessa joku ajattelee, että ihan oikein, totta kai veroja on jokaisen osaltaan maksettava. Jatkaja tekee vain metsään leimikon, että saa verot maksettua.

Mutta kas, kas. Leimikon arvon onkin oltava 50 000 euroa, koska verokarhu onkin taas käsi ojossa 32–34 prosentin osalla. Eikä tässä ole kaikki – näistä puista minä ja minun isäni olemme maksaneet vuosia pinta-alaveroa.

Kannattaa huomata, että hakatut alueet on myös uudelleen istutettava ja hoidettava ilman palkkaa 20 vuotta.

Herää kysymys, kuka tällä menolla haluaa olla metsänomistaja. Varsinkin kun puun hinta on edelleen 30 vuoden takaisella tasolla.

Surkuhupaisinta oli, kun teetin juuri ennen vaihdosta uuden metsätaloussuunnitelman. Metsäammattilainen totesi metsän olevan 15 prosenttia keskivertoa parempi. Sekin oli kuin potku omille munille. Kiitoksena hyvästä työstä se nosti taas lahjan verotusarvoa.

En välty ajatukselta, että minun elämäntyöni on mennyt ”Molokin kitaan” ja erään poliitikon lausunto ”rakastakaa veroja” tuntuu pelkiltä kirosanoilta.

Jos tämän sattuu lukemaan joku poliitikko, joka luulee metsän omistamisen olevan pelkkää tukkikaupan tekoa, niin olisi jo aika perehtyä asiaan ja pysyä vaiti metsän kiinteistöverosta.

Olen joskus jonkun kuullut sanovan, että pääkaupunkiseutu elättää maaseutua. Uskallan epäillä sen olevan toisin puolin.

Tämäkin tila on ostettu neljästi, ja aina on veroa maksettu. Annankin ohjeen, jos joku on samassa tilanteessa, ja jos tunnesyyt eivät ole vahvat, myykää metsä vapaille markkinoille ja viekää rahat veroparatiisiin.