Valtion metsien lisäsuojelu torjuu luontokatoa kustannustehokkaasti
Valtion metsien suojelu on kansalaisten kannalta tasapuolista, sillä silloin jokainen osallistuu suojeluun välillisesti.Metsähallituksen Jussi Kumpula väitti (MT 2.12.), että valtion metsien lisäsuojelu ei auta luontokadon pysäyttämisessä, koska valtion suojelunarvoiset alueet on jo suojeltu. Tutkimus ei tue tätä väitettä.
Metso-ohjelman väliarviointi paljasti, että Etelä-Suomessa valtio omistaa runsaasti talousmetsiä, joilla on merkittäviä luontoarvoja ja jotka ovat hyvin kytkeytyneitä suojelualueverkostoon. Kymmeniä tuhansia hehtaareita on ekologiselta laadultaan jopa parempia kuin Metso-ohjelmassa suojellut yksityismetsät keskimäärin.
Strategisesti tärkeillä alueilla kannattaa suojella myös talouskäytön heikentämiä metsiä, josta tulee ajan myötä jälleen arvokasta vanhaa metsää.
Suomi on sitoutunut lisäämään suojelupinta-alaa. Kumpulan luettelemat talousvaikutukset toteutuvat siis joka tapauksessa, kohdennettiin suojelu valtion maille tai muualle.
Valtion mailla kustannustehokkuutta lisäävä systemaattinen suojelualuesuunnittelu onnistuu yksityismaita helpommin, ja toteutus on hallinnollisesti kevyempi. Valtion metsien suojelu on kansalaisten kannalta tasapuolista, sillä silloin jokainen osallistuu suojeluun välillisesti.
Luonnonsuojelualueilla on tutkitusti keskeinen merkitys luonnon turvaamisessa. Esimerkiksi pohjoisiin boreaalisiin havumetsiin sopeutuneet lintulajit voivat ilmaston lämmetessä paremmin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Suojelualueiden ulkopuoliset hakkuut vaikuttavat myös niitä lähellä olevien suojelualueiden lajistoon etenkin, jos suojelualueet ovat pinta-alaltaan pieniä ja sijaitsevat kaukana toisistaan.
Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien rinnalla on tärkeää huolehtia myös muun luonnon turvaamisesta. Suomen Luontopaneeli onkin ehdottanut, että EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet tulisi saavuttaa jokaisen maakunnan jokaisessa luontotyypissä. Suojelun jyvittäminen maakunnittain on perusteltua myös ekosysteemipalveluiden reilun ja oikeudenmukaisen saavutettavuuden kannalta.
Aleksi Lehikoinen
yli-intendentti
Helsingin yliopisto
Luontopaneelin jäsen
Ilari E. Sääksjärvi
biodiversiteettitutkimuksen professori
Turun yliopisto
Luontopaneelin varapuheenjohtaja
Janne S. Kotiaho
ekologian professori
Luontopaneelin puheenjohtaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



