Kun nuori ei saa olla oma itsensä, voi edessä olla muutto kotikunnasta heti kun mahdollista

Yksinäisyys on kipeä kokemus. Pitkäkestoinen yksinäisyys voi heikentää hyvinvointia ja terveyttä vakavasti ja kauaskantoisesti.

Väitöskirjassani tarkastelin yksinäisyyden kokemusta lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen yli 7 000 Pohjois-­Suomessa vuosina 1985–86 syntyneiden nuorten elämässä. Nuorten kokema yksinäisyys oli yhteydessä itsensä tahalliseen vahingoittamiseen, koulukiusaamisen kokemiseen sekä masentuneisuuden ja onnettomuuden tunteeseen.

Lisäksi haastattelin 39 nuorta aikuista, jotka olivat ilmaisseet kokeneensa yksinäisyyttä usein ollessaan 16-vuotiaita. Haastattelut paljastivat, kuinka ahdistava ja toivottomuutta herättävä kokemus yksinäisyys saattoi olla.

Vaikea yksinäisyyden kierre oli usein alkanut jo lapsuudesta ja muodostui negatiivisten elämänkokemusten kasautumisesta: turvattomasta kasvuympäristöstä, huonosta itsetunnosta, kotona tai koulussa koetusta väkivallasta, läheisen ystävän puutteesta ja arkuudesta lähestyä muita ihmisiä. Joillakin kierre oli johtanut mielenterveysongelmiin.

Erityisen huolestuttavalta vaikutti kouluväkivallan voimakas yhteys koettuun yksinäisyyteen. Yhteinen nimittäjä kiusatuksi tulemiselle oli erilaisuus. Tähän taas näytti vaikuttavan aivan erityisellä tavalla ahtaat, sukupuolittuneet normit. Tutkimukseni kiusatut ja siksi yksinäiset eivät mahtuneet pohjois­suomalaisen nuoren ”standardimuottiin”.

Kun nuori ei saa olla oma itsensä, saattaa se kannustaa muuttamaan kotipaikkakunnalta heti kun vain mahdollista. Muutto voi avata uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta se voi olla sysäys yksinäisyyden kokemuksen syventymiseen. Myös tämä näkyi tutkimuksessani.

Tutkimukseeni osallistuneet elivät nuoruuttaan Pohjois-­Suomessa 2000-luvulla. Onneksi yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät asiat ovat edistyneet parissakymmenessä vuodessa. Kaksijakoista sukupuolikäsitystä on purettu ja laajennettu ja esimerkiksi transihmisten oikeuksia on alettu ajaa. Toisaalta olemme kaukana siitä, että jokainen saisi olla juuri omanlaisensa.

Entä yksinäisyys – onko sille nähtävissä lieventymistä? Hämmästyttävän vähän. Viimeisin kouluterveyskysely vuodelta 2019 osoitti, että kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista suomalaisista yksinäisyyttä kokee melko usein tai jatkuvasti 11 prosenttia ja ajoittain 23 prosenttia.

Onneksi yksinäisyyttä voi ryhtyä lieventämään pienillä teoilla vaikka heti tänään: aidosti kohtaamalla, juttelemalla, kuuntelemalla, ottamalla yhteyttä, kutsumalla mukaan ja hyväksymällä.

Anna Reetta Rönkä on tutkijatohtori Oulun yliopistosta.

.