Urheilujuhlan tuntua

Mielipide

22.3.202101:00

Kolumni

Juho Mäkelä

Kaltaisellani yleisurheiluniilolla ei ole ollut 2000-luvulla arvokisoissa valtavasti sinivalkoisia riemunhetkiä. Mitalikahvit on yleensä saanut keittää vain keihäskisan jälkeen, jos sittenkään. Kaksi viikkoa sitten päättyneissä yleisurheilun EM-­halleista uusi sukupolvi tunkeutui Euroopan huipulle. Suomi saavutti Puolasta kolmen mitalin ja viiden pistesijan potin.

Edellisen kerran olen huutanut yhtä kovaa televisioruudun ääressä, kun Janne Holmén juoksi kultaa Münchenin EM-kisoissa 2002. Hienon EM-menestyksen jälkeen kirjoitin lukiossa esseen, jossa uhosin tästä alkavan Suomen yleisurheilun uusi nousu. Väärässä olin.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että EM-hallireissu ei jää tämän yleisurheilijasukupolven kirkkaimmaksi huipuksi. Nyt suomalaiset lahjakkuudet alkavat menestyä myös aikuisten tasolla oikean ikäisinä.

Lotta Kemppinen, Ella Junnila ja Kristian Pulli kruunasivat mitaleillaan yleisurheilun parhaan arvokisamatkan vuosikymmeniin. Nooralotta Neziri oli pika-aidoissa sadas­osan päässä mitalista, neljäs. Superlahjakas Wilma Murto taisteli rajusti mitalista taipuen kuudenneksi.

Joukkuepanos oli komea, eikä alisuorituksia EM-halleissa juuri nähty. Ja muistetaan moukari, vaikka se ei ole hallilaji. 18-vuotias Silja Kosonen paiskasi maaliskuussa Kaustisen lumisateessa nuorten Euroopan ennätyksen.

Edellinen suomalainen arvokisamitali EM-hallikisoista on vuodelta 2000. Silloin Timo Aaltonen otti kuulassa EM-kultaa. Puolan kisoja voi pitää jopa kautta aikain parhaana suorituksena EM-hallitasolla. Vuosina 1977 ja 1978 suomalaiset saavuttivat myös kolme mitalia, mutta pistesijoja tuli 1977 kaksi ja 1978 vain yksi. Nyt kokonaissaldo oli viisi pistesijaa.

Kannattaa myös huomioida, mistä lajeista EM-mitalit tulivat: globaalisti harrastetuista pituushypystä, korkeushypystä ja pikajuoksusta.

Olen seurannut yleisurheilun arvokisoja kuusivuotiaasta lähtien. Hämärä muistikuva on jo Soulin olympiakisoista 1988. Pikkusiskoni syntyi samana yönä, kun Tapio Korjus voitti keihään olympiakultaa. Tokion MM-kisojen 1991 Kimmo Kinnusen ja Seppo Rädyn kaksoisvoiton jälkeen menin kotini takapihalle heittelemään risukeihäitä.

Toivottavasti hallimenestys saa nykyiset pikkulikat ja pojankossit matkimaan Lottaa, Kristiania ja kumppaneita, ja heittämään älypuhelimet hetkeksi sivuun.

Korona-aikana olemme kavereiden kanssa pitäneet viikoittaisen tietovisan videopuhelulla. Oma visavuoroni osui EM-hallien jälkeen. Ella Junnilalla ja hänen äidillään Ringa Ropolla on nyt molemmilla yleisurheilun arvokisamitali. Kysyin, ketkä suomalaisista vanhempi–lapsi-pareista ovat heitä aiemmin yltäneet yleis­urheilun arvokisamitaleille.

Tokion olympialaisia on siirretty jo kertaalleen, ja kesäkisojen pitäisi alkaa heinäkuussa. Korona jyllää ja olympialaisten järjestäminen on yhä epävarmaa. Maailmanlaajuiset olympialaiset ovat yleis­urheilussa selkeästi kovemman tason kisat kuin EM-hallit, eikä härmäläisiltä kannata odottaa samanlaista ilotulitusta kuin Torunista.

Suomella on silti olympialaisissakin useampi mitali­ehdokas. Hyppytekniikkaansa vaihtaneella Kristian Pullilla on potentiaalia ulkona jopa kahdeksan ja puolen metrin ponkaisuun. Aaron Kankaan elokuussa heittämä ennätys 79,05, olisi tuonut Riossa 2016 moukarin olympiakultaa.

Vaikka Tokion kisat peruttaisiin, sykähdyttävän hallikauden jälkeen odotan vesi kielellä kotimaista yleisurheilukesää.

Tässä on vielä vastaus tietokilpailukysymykseeni. Suomalaisista vanhempi-lapsi -pareista ovat ennen Ringa Ropoa ja Ella Junnilaa yltäneet yleisurheilun arvokisamitaleille: Nina Holmén ja poikansa Janne Holmén, Jorma Kinnunen ja poikansa Kimmo Kinnunen sekä Verner Järvinen ja poikansa Matti ja Akilles Järvinen.