Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ovatko lahjakortit hyvä lahja? Antaja pääsee helpolla mutta saaja voi joutua kimuranttiin tilanteeseen

    ”Lahjojen ostajana rakastan niitä, todella rakastan. Olen laiska ihminen, joka jättää kaiken viime tinkaan”, Veera Ahlgrén kirjoittaa.
    Mitä paketista paljastuukaan? Lahjakortinkin voi paketoida kauniisti.
    Mitä paketista paljastuukaan? Lahjakortinkin voi paketoida kauniisti. Kuva: Jaana Kankaanpää

    Lahjakortit ovat taas pelastaneet lahjasesongin. Lahjojen ostajana rakastan niitä, todella rakastan. Olen laiska ihminen, joka jättää kaiken viime tinkaan. En millään jaksaisi selvittää kaikkien lahjansaajien mieltymyksiä ja sitten seikkailla kaupoissa etsimässä mieleisiä lahjoja. Ja jos tämän ehdinkin tehdä, en ikinä ainakaan saa lahjoja ajoissa postiin.

    Lahjakortin saa nykyään monista paikoista suoraan sähköpostiin. Jos oikein tiukka paikka tulee, eikä viimetinkakaan ole enää käytettävissä, kortin saa ohjattua myös suoraan lahjan saajan sähköpostiin.

    Lahjan saajalle lahjakortti puolestaan on jollain lailla kimurantti. Tai ainakin minulle, koska olen siis se laiska viimentinkaihminen. Meillä lojuu jossain, tänäkin vuonna, lahjakortti sukkatehtaan tehtaanmyymälään. Näitä voi voittaa paikallisista ratsastuskilpailuista, ja mikä käytännöllinen ja kiva palkinto se onkaan!

    Paitsi, että tuo tehtaanmyymälä on avoinna kahtena päivänä viikossa kello 13–18. Kortti on voimassa vuoden loppuun, ja viime vuonna kävin lunastamassa sukat viimeisenä mahdollisena päivänä. Niin tapahtuu tänäkin vuonna, lupaan.

    Olen lunastanut viimeisenä mahdollisena päivänä myös esimerkiksi lahjakortin intialaiseen päähierontaan. En todella tiedä miksi, koska olin todella innoissani tästä lahjasta, ja hieroja on käytännössä katsoen naapurissa. Jostain syystä en vain moneen kuukauteen saanut aikaiseksi ja sitten suoritin sen viime hetken paniikissa.

    En ole ainoa, jolla on haasteita saada lahjakortteja lunastettua. Myyjän kannalta lahjakortit ovatkin varsin oivallinen ansaintatapa, koska niistä yllättävän iso osa vanhenee käyttämättömänä.

    Itse myyn mielelläni lahjakortteja hevostaitotunneille tai energiahoitoon. Siinä saa tavallaan tuplahinnan tekemästään työstä, koska noin puolet korteista tai niiden käyttökerroista jää lunastamatta, vaikka pidennän pyydettäessä voimassaoloaikaakin. Kyse ei ole pelkästään tarjoamieni palveluiden laadusta, moni yrittäjä on huomannut saman.

    Uskon tämän johtuvan suurelta osin siitä, ettei kortin saaja ole itse maksanut sitä. Ilmaista ei osaa arvostaa, ja jos muut kiireet painavat päälle, eikä ehdikään päähierontaan tai tallille, siinä ei tavallaan häviä mitään.

    Joskus kyllä aavistuksen verran harmittaa sen puolesta, joka kortin on maksanut. Jos hän olisi halunnut ostaa kortin vain roikkumaan magneetilla jääkaapin oveen, ihan tavallinen joulukortti olisi ollut edullisempi.

    Yrittäjälle suotuisimpaan lahjakorttikonseptiin törmäsin kuitenkin viime kesänä, kun tyttäreni voitti ratsastuskisoista 60 euron lahjakortin verkkokauppaan. Vierailu verkkokaupan sivuilla paljasti, että halvimmat tuotteet maksoivat 120 euroa.

    ”Maksa itse loput” ei mielestäni ole ihan varsinaisesti lahja tai palkinto, vaan pikemminkin avustus jonkin asian hankintaan. Silloin kannattaisi ehkä ainakin olla tiedossa, että kyseinen hankinta on saajalle ajankohtainen ja tarpeellinen.

    Itse olen tänä vuonna toivonut joulupukilta lahjakorttia Karibian-risteilylle. Taktikoin. En tietenkään saa sitä, mutta pukki voi lohdutukseksi tuoda lahjakortin vaikka viikonlopun hotellilomaan. En tiedä, olenko ollut tarpeeksi kiltti siihenkään, mutta loman tarpeessa kyllä.

    Kirjoittaja on Ylöjärven Karhella ­asuva hevosalan yrittäjä ja kirjailija.