Näinkö Suomi pitää huolta keksijöistään?

Olen tehnyt keksintöjä koko ikäni, viimeiset 20 vuotta hyvin aktiivisesti. Keksintöjä on kertynyt noin 40. Koulutukseni on kevyt ja joudunkin ostamaan suunnittelupalveluja ulkoa.

Protovaiheen kokeilen pääsääntöisesti kotona ja tuttavani ja yhteistyöyritykset toimivat myös testaajina.

Olen saanut muutaman hyödyllisyysmallisuojan. Olen keksijänä pystykarsintalaitteessa, joka sijoittui ensimmäiseksi Kainuun Innosuomi-kilpailussa. Sille haettiin patentti 2004. Silloin patentin odotusaika oli noin kaksi ja puoli vuotta.

Seuraavaa patenttia hain marraskuussa 2010. Patentti koskee ”Menetelmää ja laitetta lieriömäisten kappaleiden käsittelemiseksi” (mm. teollisuuskaasupullojen ja tynnyrien käsittelemiseksi). Osallistuin sillä Kainuun Innosuomi-kilpailuun, jossa tulin toiseksi.

Olen hakenut tälle keksinnölleni myös kansainvälistä (PCT) patenttia 30.5.2012. Vuoden lopulla saamani tiedon mukaan kyseinen kansainvälinen patentti valmistuu tuota pikaa.

Jätin kyseisen Suomen patenttihakemuksen marraskuussa 2010 ja nyt olen odottanut sitä jo yli kolme vuotta. Olen maksanut patenttimaksuja Patentti- ja rekisterihallitukselle jo neljältä vuodelta, mutta patenttia ei ole kuulunut.

Hakemuksen välipäätöksistä käy ilmi, että keksinnölle on mahdollista myöntää patentti. Minä ja valtuuttamani patenttitoimisto on ollut patenttia käsittelevään virkamieheen yhteydessä useaan kertaan puhelimella ja aina on luvattu, että hakemus otetaan käsittelyyn ihan lähiaikoina. Milloin on se lähiaika?

Keksinnön kaupallistamisen elinehto on patentti, josta on dokumentti eikä suullinen lupaus. Miten on mahdollista, että valtion virkamies voi siirtää hakemusta pinosta toiseen vuosikausia? Onko olemassa mitään määräaikaa, jona vastaus asiakkaalle on annettava? Yksittäisen keksijän kannalta tilanne on toivoton.

Keksintöjen jalalle saattamiseen ei monellakaan keksijällä ei ole tarvittavaa osaamista eikä taloudellisia mahdollisuuksia. Läheskään kaikki keksijät eivät voi itse hyödyntää, markkinoida, saati valmistaa omia keksintöjään.

Itse olen 65-vuotias pienellä eläkkeellä oleva kaivukoneenkuljettaja, joka ei ryhdy enää yrittäjäksi. Tässä elämänvaiheessa keksiminen on antoisaa, muttei ole mitään mahdollisuutta eikä mieltä opiskella enää tietotekniikkaa ja muita markkinointiin tarvittavia asioita. Keksinnölläni olisi kyllä mahdollista yltää vaikka maailman markkinoille, jos löytyisi sopiva yhteistyökumppani.

Yleisen mielipiteen mukaan keksinnöt ovat arvokkaita turvaamaan Suomen tulevaisuutta. Yhteiskunta järjestää kyllä monenlaisia kilpailuja ja antaa palkintoja ja kunniamerkkejä luovasta työstä. Minäkin olen saanut Suomen Keksijäin Keskusliiton hopeisen ja kultaisen ansiomerkin ja kaksi Innosuomi-palkintoa.

Palkitsemisen jälkeen kilpailun järjestäjien kiinnostus loppuu eikä kukaan kysy, miten keksintö etenee. Kun yhteiskunta kerran palkitsee, sen pitäisi huolehtia, että varteenotettavat keksinnöt tutkitaan ja viedään eteenpäin.

Usein keksijällä on olemassa ja ideoinnissa jo uusia keksintöjä, mutta niiden etenemisen esteenä on, että rahat ja voimat ovat lopussa. Ne ovat menneet jo siihen palkittuun keksintöön.

Lehdistö ja televisio tulisi valjastaa tämän vankkurin vetäjäksi. Julkitulleet patentit ja keksinnöt olisivat valmistajien ja muiden kaupallisten tahojen käytössä.

Keksinnöt tuovat mielenkiintoista sisältöä elämään. Keksiminen ja vähäinenkin keksintöjen eteenpäinvieminen on kallista puuhaa. Minäkin olen pienistä eläkerahoistani sijoittanut siihen kymmeniä tuhansia euroja ja olen edelleen lähtöpisteessä. Silti koen, että omalta kohdaltani sijoitus keksintötoimintaan on kuitenkin ollut kannattavaa oman hyvinvointini kannalta.

Olen alkoholisti, joka on ollut raittiina päivän kerrallaan vuodesta 1995 alkaen. Keksiminen on osaltaan tukenut minua raittiuden tiellä. Siinä on juuri sellaisia elementtejä, jotka ovat auttaneet pitämään ajatukset pois alkoholista varsinkin raittiuden alkuaikoina. Keksintöjen parissa on ollut myös sopivasti onnistumisia ja pettymyksiä.

Rahaa on mennyt, mutta se ei ole mitään verrattuna käyttämääni aikaan. Kaikki uhraukset ovat kannattaneet.