Kaamos soi
Kolumni
HEIDI JAATINEN
Meillä on konsti, jonka valmistelut alkavat hyvissä ajoin elämämme kesässä, mutta joka torjuukin sitten kaamosmasennuksen yksin tein jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Idea on kaikessa alkukantaisuudessaan yksinkertainen: laittakaa lapsi alulle kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
Kaamos väsyttää. Se kietoo meidät paksuun peittoonsa koettaen tainnuttaa sirkeimmänkin. Se rajaa meidät sisään johonkin toiseen todellisuuteen, joka on tuttu ja vieras yhtä aikaa.
Mitä tehdä? Onko tarkoitus tehdäkään mitään? Onko kaamos vastineemme etelän kuumalle siestalle? Jos maapallon mahavyöllä osataan torkkua päivän kuumimpaan aikaan, miksemme mekin heittäytyisi selällemme kylmän ja pimeän keskellä. Mutta kuinka torjua kaamosmasennus, tuo yritteliäs ja viheliäinen kansantauti?
Viime joulun alla resepti melkein toimi. Iloisia seuraleikkejä oli leikitty jo useampi ilta, jäljellä oli enää vanhemman pojan syntymäpäivät kolme päivää ennen joulua.
Toistakaa toimenpide joka toinen vuosi, yltiöpäisimmät voivat jatkaa niin kauan kuin uskallusta riittää. Lapsen syntyessä pyytäkää niin monta kummia kuin suinkin ilkiätte ja katsokaakin, että he ovat hauskoja. Järjestäkää syntymäpäivät joka lapselle erikseen ja esteiden ilmaantuessa joka kummille erikseen.
Tällä tavoin vieraiden kestitys alkaa marraskuun alkupuolella ja jatkuu tasaisena virtana joulun alle. Juhlaa juhlan perään. Leipoessa, siivotessa ja vieraiden kanssa seurustellessa ei pimeä kausi pääse niskan päälle.
Välillä voi pitää kekkerit ulkona, kerääntyä kuusen alle lyhtyjen hämyyn tai lymytä metsässä vaanimisleikeissä, aikuisetkin. Voi huoletta jättää kaamosvalolamput ostamatta ja etelänmatkat tilaamatta. Ihmisten seurassa mieli pysyy kepeänä. Tällä tavoinhan ne suomenruotsalaisetkin porskuttavat – kokoontuvat yhteen.
Liika suomenruotsalaisuus voi olla äkkiseltään pahasta. Mutta tänä vuonna juhlitaan taas ja monta iltaa ja kaamosmasennus makaa selätettynä nurkan takana.
Eräänlaiseksi antikliimaksiksi oli muodostunut syntymäpäiväkakun kynttilöiden sytytys. Jollei uusia sarjaankytkettyjä palohälyttimiä kytkenyt pois päältä, piti yhden seistä tuolilla juhlapöydän vieressä ja humputtaa keittiöpyyhkeellä palohälyttimen alla sillä aikaa, kun sankarille laulettiin ja kynttilöitä puhallettiin. Valinkauhassa oli myös mahdollisuus antaa hälyttimien soida koko talon taajuudella eräänlaisena syntymäpäiväfanfaarina ja erittäin tehokkaana kokoonkutsujana. Tämä jaksoikin naurattaa kymmenkunta kertaa.
Kunnes koitti tuo kohtalokas ilta kolme päivää ennen joulua. Olimme paitsi siivonneet, tehneet tavanomaiset talvipäivän kotityöt, koristelleet kakun ja siirtäneet viime tingassa karsinoittain hiehoja yhtäkkiä käsiin laukeavan alkiohuuhtelun vuoksi. Kun kynttilät sytytettiin, ei hälyttänytkään enää pelkkä palovaroitin vaan myös emäntä ja kovaa. Eikä isännästä ollut nousemaan penkistä avuksi.
Toisaalta, jos vinkki kaikkinensa tuntuu liian suurtöiseltä, voi tietenkin yksinkertaisesti vain keksiä verukkeen ja kutsua ystävät kylään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
