Kataisen hallitus jatkaa vaivatta koko vaalikauden

Suomen seuraavan hallituksen keskeisten puolueiden puheenjohtajat kokoontuivat yhteiskuvaan viime sunnuntaina. He kertoivat ilosanoman: sosiaali- ja terveyspalveluita on jonkin verran tarjolla myös tulevina vuosina.

Kolmen hallituspuolueen lisäksi sote-sovusta oli kertomassa yksi opposition edustaja.

Tilaisuudesta otetussa valokuvassa ovat sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.

Ennen vanhaan Suomessa oli kolme isoa puoluetta: keskusta, sosiaalidemokraatit ja kokoomus. Hallitusten muodostaminen oli helppoa. Kolmesta isosta kaksi rakensi hallituksen ja kolmas jäi oppositioon.

Kahden suurimman hallituspuolueen yhteenlaskettu kansanedustajamäärä saattoi taata enemmistön eduskunnassa. Kun mukaan otettiin ikuinen hallituspuolue RKP, niin enemmistöhallitus istui vakaasti koko vaalikauden.

Vuoden 2011 vaaleissa tilanne muuttui. Perussuomalaiset kasvoi neljänneksi isoksi. Vai kävikö siinä niin, että kaikki isot puolueet muuttuivat keskikokoisiksi?

Viime eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut olivat hankalat. Kului viikkoja ja viikkoja ennen kuin Jyrki Kataisen kabinetti syntyi. Kokoomuksen lisäksi Kataisen houkutteluihin lankesivat SDP, RKP, vasemmistoliitto, vihreät ja kristillisdemokraatit.

Kataisen sixpack / sekstetti / epäpyhä liittouma / sateenkaarihallitus / joku muu oli syntynyt.

Jo syntymänsä hetkellä Kataisen kuusikolle ennustettiin tuskaista taivalta.

Kompurointia ja säälittävän saamatonta päätöksentekoa on riittänyt. Kai se osittain johtuu hallituksen kokoonpanosta. Kun mukana on väkeä poliittisen kentän koko leveydeltä, niin mitä muuta voisi odottaakaan? Jokainen vaikea päätös vaatii neuvotteluja. Jokainen kompromissi on hinnoiteltu: ”Tuemme hallitusta, jos...”

Paavo Arhinmäen johtama vasemmisto sai vastuusta tarpeekseen kehysriihineuvotteluissa. Vasemmistoliiton lähtö Kataisen kabinetista ei ollut suuri yllätys, Arhinmäki pääsee nyt ärhäköitymään vaalikamppailua varten.

Vasemmistoliiton hyvästien jälkeen hallituspuolueilla on yhteensä 112 kansanedustajaa.

Hätäisimmät uumoilevat, että hallitus menettää enemmistönsä loppukesästä tai alkusyksystä. Jos Fennovoiman ydinvoimarakentamista koskeva lupa tuodaan eduskuntaan uuteen käsittelyyn, niin silloin täytyy vihreiden mitta.

Vihreiden myötä hallituksen vahvuudesta häipyisi kymmenen kansanedustajaa. Hallitus olisi vain niukasti oppositiota vahvempi kansanedustajamäärin 102–98.

Hädän hetkellä apu voi tulla yllättävältä suunnalta. Sote-ratkaisu on todiste tästä. Se syntyi, kun kaksi oppositiopuoluetta tuli hallituksen tueksi.

Katainen voi luottaa opposition apuun myös tulevina kuukausina. Mikäli hallitus tuo Fennovoima-ratkaisun eduskuntaan, niin hallituksen tueksi rientää osa perussuomalaisista ja keskustasta.

Opposition avuliaisuus on varautumista ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeiseen tilanteeseen. On aika opetella hallitusvastuuta.

Keskustan Juha Sipilä on osoittanut suorastaan valtiomiesmäisyyttä kiirehtiessään hallituksen avuksi. Kun Katainen ja kumppanit puhuivat kolmen miljardin euron säästöistä, niin Sipilä pani paremmaksi: hän muistutti, että säästää pitää vähintään kahdeksan miljardia.

Ei olekaan ihme, että Sipilän puoluepukaroinnista vapaa käytös on pillastuttanut osan keskustalaisista. Onko niin, että Sipilä on kohta suositumpi muissa puolueissa kuin omiensa keskuudessa?

Palataan vielä valokuvaan, jossa neljän puolueen puheenjohtajat kertoivat sote-sovusta.

Mukana oli kolme tulevan hallituksen ministeriä: pääministeri Juha Sipilä, valtiovarainministeri Timo Soini ja ulkoministeri Jyrki Katainen.

SDP on kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen neljänneksi suurin puolue joko Jutta Urpilaisen tai Antti Rinteen johdolla. Puolueen kannatus valahtaa niin alas, että se päättää hakea uutta nousua oppositiosta.

Osa Sipilän hallituksen ministerisalkuista on vielä jakamatta, mutta kulttuuriministerin nimi on jo tiedossa: Carl Haglund (r.).