Röyhkeä työtön iski ytimeen

Mielipide

20.10.201702:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Työttömyydellään profiloitunut Ossi Nyman nousi kerralla maan tunnetuimmaksi esikoiskirjailijaksi (HS 14.10). Vaikka miehen tarina ideologisesta työttömyydestä on jatkuvasti muuttunut (IL 17.10), hän nosti esille oikean kysymyksen. Jos elää yhteiskunnan tuella, onko sen eteen edes yritettävä tehdä työtä?

Keskustelu on ollut vilkasta. Sitä on kerrankin käyty myös ihan oikeista asioista ja oikeilla termeillä. Samalla esille ovat nousseet mahdollisuudet käyttää työttömyysturvajärjestelmää väärin. Nyman kertoi haastattelussaan avoimesti, miten työttömyystoimiston haastattelussa kannattaa esiintyä, jotta ei vahingossa joutuisi töihin.

Yllättävän monelle keskusteluun osallistuneille nämä väärinkäytöksen mahdollisuudet tuntuvat tulevan yllätyksenä. Työttömyysturvan porsaanreiät ovat kuitenkin jo vuosikymmeniä olleet yhteiskunnallista saagaa. Tarinoita, jotka ovat olleet osaksi totta, osaksi tarua.

Silti mahdollisuus työttömyysturvan väärinkäyttöön on ollut pitkään olemassa. Miksi se vasta tällä kertaa tuntuu herättäneen viranomaisten mielenkiinnon. Muun muassa Uudenmaan TE-keskus kertoi harkitsevansa nyt Nymanin työmarkkinatuen katkaisemista.

Kysymys on röyhkeydestä tuoda asia esille. Röyhkeys on myös Nymanin syyskuussa julkaistun esikoiskirjan nimi. Ilmiö ei sinällään ole uusi. Tällä tavalla on usein menestytty liike-elämässä. Urheilussa röyhkeys on jopa jonkinlainen hyve. Nyt köyhä ja työtön kirjailija pyrkii käyttämään hyväkseen samaa keinoa.

Yhdistelmä on huomattavan tehokas. Pohdinta oikeasta ja väärästä tulee nyt riittävän lähelle riittävän monia. Kysymys on siitä, millä oikeudella joku muu tulee omalle kukkarollesi?

Kun TE-keskukset jokin aika sitten hallituksen aloitteesta käynnistivät työttömien työnhakijoiden aktivointiin ja työpaikan löytämisen nopeuttamiseen tähtäävät keskustelukierrokset, niitä kritisoitiin kyttäämisenä ja ihmisten yksityisyyteen puuttumisena. Ne kuitenkin tuntuvat tehonneen. TE-keskusten mielestä ne ovat saavuttaneet myös monien työtä hakevien hyväksynnän.

Tällä kertaa Nymanin kirjan ohessa esiin nostettu ideologinen työttömyys ei ole ainakaan vielä saanut ymmärtäjiä liikekannalle. On varmasti totta, että periaatteesta työstä kieltäytyjiä on hyvin vähän. Se ei silti tarkoita, että työntekoa eri syistä vältteleviä olisi vähän. Heitä ei ole myöskään paljon, mutta ilmiö on olemassa.

Nyman iski kirjallaan ja lehtihaastattelullaan oikeaan asiaan. Mitä pitäisi tehdä heille, jotka eivät halua ottaa tarjottua työtä vastaan?

Suomalainen sosiaaliturva rakentuu työlle ja siitä saataville verotuloille, jotka sitten tasataan demokraattisen päätöksenteon avulla oikeudenmukaisesti. Jos joku ei halua osallistua yhteisvastuulliseen toimintaan, on hyvin vaikea perustella, miksi heitä pitäisi sitten tukea.

Silti ilmiö ei mene ohi, sitä väistämällä. Työpaikat vähenevät digitaalisen kehityksen vuoksi joka tapauksessa. Olisi yhteiskunnan etu luoda järjestelmä, jossa vaikkapa kolmannelle sektorille luotaisiin mahdollisuudet tarjota työtä, joka olisi mielekästä sekä sen tekijälle että yhteiskunnalle.

Vapaamatkustajiin millään yhteiskunnalla ei ole varaa.