Melkein oikea cowboy

Pentti Tenno ei nouse satulaan ilman kypärää turvallisuussyistä edes kilpailuissa, vaikka stetsonkin olisi vaihtoehtona. Tessa-tamma on kokenut lännenratsu. 

Lännensatula on massiivisempi kuin tavallinen satula. Se jakaa ratsastajan painon laajemmalle alueelle. Hyvä lännensatula maksaa 2000 euroa, kohtuullisen saa viidelläsataa. Stiina Hovi 

Pyöröaitaus on hyvä koulutuspaikka. Annu Tenno näyttää vuotiaan paint-varsan Pupen kanssa, miten hevonen tottelee ihmisen kehonkieltä. 

Kannukset näyttävät pelottavammilta kuin mitä oikeasti ovat. Niillä saadaan hevosen hallintaan täsmällisyyttä. 

Stetson on länkkärin perusvaruste.

Pentti Tenno on osa-aikainen cowboy. Lännenratsastukseen hurahtaminen toi muassaan paitsi lauman hevosia, myös kokonaan uuden elämäntavan. Hausjärveläisellä pikkutilalla päivät kuluvat kavioeläinten parissa, mitä nyt leipätyössä pitää välillä käydä. Pentti kouluttaa työkseen aikuisopiskelijoita, hänen vaimonsa Annu on sairaanhoitaja. Muun ajan he ovat täysiverisiä hevosihmisiä.

”Rouva ja tytär viettivät kaiken vapaa-aikansa tallilla, joten minäkin päätin käväistä katsomassa, että mikä ihme siellä muka niin kiinnostavaa on”, kertoo Pentti.

Jo pidempään hevosia harrastanut Annu Tenno ilmoitti puolisonsa oitis lännenratsastuksen alkeiskurssille Lahnuksen ratsastuskoululle. Pelkkä ratsastustunneilla käyminen ei kuitenkaan pitkälle riittänyt, vaan Tennot alkoivat haikailla oman pollen perään.

”Pena tosin aluksi ilmoitti, että meille ei sitten ikinä tule hevosta. Mutta niinpä vain tuli. Kun mies saadaan innostumaan tästä touhusta, ei mene kauaakaan, kun on ostettu paitsi hevonen, myös maatila ja välineet sen pitämiseen”, nauraa Annu.

Kolme vuotta sitten löytyi Hausjärveltä sopiva pikkutila. Maata on vain kolmisen hehtaaria, mutta kesäksi vuokrataan lisää laidunta. Karsinoita on kahdeksan, omia hevosia viisi. Loput karsinat on vuokrattu ulkopuolisille. Maneesi oli tontilla jo valmiina, mikä helpottaa ympäri vuoden treenaamista.

Miksi sitten juuri lännenratsastus, mikä siinä on niin erilaista muuhun hevosurheiluun verrattuna?

”Länkkärityypit ovat paljon rennompaa porukkaa kuin sukkahousujengi!”, nauraa Annu Tenno viitaten perinteisen ratsastustyylin tiukkoihin ratsastushousuihin. ”Me olemme tavallaan yhtä perhettä, kaikki tuntevat toisensa. Aina saa apua jos sitä tarvitsee.”

Annun oma ratsastustausta on perinteisessä eli niin sanotussa englantilaisessa tyylissä. Vuonna 1999 hän kuitenkin vaihtoi länkkäriin, eikä ole katunut. ”Laji on yllättävän vaativa, paljon vaikeampaa kuin perinteinen ratsastus, mutta porukan rentous tekee siitä mukavan.”

Miehiä lajissa on mukana enemmän kuin perinteisellä puolella. ”Länkkäri on enempi äijämeininkiä kuin sukkistouhu, kynnys liittyä joukkoon on matalampi ja kisaamaan pääsee pian”, Pentti toteaa. ”Ja onhan monilla varmaan mielessä kuva elokuvien cowboysta karauttamassa auringonlaskuun.”

Annu sanoo, että harva tietää, mitä lännenratsastus on. ”Kun kerron harrastavani länkkäriä, moni on sanonut itsekin istuneensa lännensatulassa. Mutta ei se pelkkä satula lännenratsastajaa tee!”

Nykymuotoinen lännenratsastus kilpailulajina sai alkunsa, kun Pohjois-Amerikan karjapaimenet työpäivien jälkeen tappoivat aikaa kisaamalla siitä, kenellä oli paras hevonen. Pikkuhiljaa kisoihin alettiin treenata ja hevosia valmentaa pelkästään kilpailuja silmälläpitäen.

”Kaikki lajin elementit perustuvat johonkin oikeaan karjapaimenen työssä tarvittuun taitoon”, Pentti selittää.

Lännenratsastus-termin alle mahtuu parikymmentä eri alalajia, jotka kaikki poikkeavat toisistaan. Western Pleasuressa mitataan hevosen askellajien laatua ja pehmeyttä, trailissa selvitetään erilaisia ”esteitä”, kuten portteja ja siltoja. Nopeatempoisin laji on Reining, johon kuuluvat näyttävät liukupysähdykset eli sliding stopit.

”Amerikoissa järjestetään jopa pelkkiä sliding-kisoja! Otetaan kova vauhti ja katsotaan, kenen hevonen liukuu pisimmälle”, Annu kertoo.

Suuressa maailmassa ratsukot erikoistuvat johonkin tiettyyn lajiin, jota kisaavat. Suomessa useimmat ovat niin sanottuja all-round-harrastajia eli he treenaavat montaa eri lajia. Tämä johtuu lähinnä pienistä harrastaja- ja hevosmääristä. Lajina länkkäri on Suomessa vielä piskuinen, mutta kasvaa koko ajan. Aktiivisia kisaajia on vasta muutamia kymmeniä.

”Tietysti on paljon myös sellaisia navetantakuisia harrastajia, jotka eivät kuulu mihinkään rekisteriin, vaan treenaavat omaksi ilokseen. Länkkäristä löytyy jokaiselle jokin sopiva laji, se tässä on kivaa”, Pentti sanoo.

Reining-ratsastajat ovat monesti miehiä, koska laji on erittäin vauhdikas. ”Kai se miehinen kisavietti pääsee parhaiten siinä esiin”, hymyilee Annu.

Kilpaileminen on harrastuksen suola ja sokeri. Menestyminen on bonusta, mutta tärkeintä Tennoille on tuttujen tapaaminen ja oleilu samanhenkisessä porukassa. Oman edistyksen mittaaminen merkitsee toki myös.

”Suomessa kisoja on harvoin ja palkinnot ovat pieniä. Kilpaileminen on lähinnä hauskaa ajanvietettä, isommissa länkkärimaissa touhu on paljon totisempaa”, Pentti selvittää. Kisat hoidetaan talkootyönä, ainoastaan ulkomailta tuleva tuomari saa rahakorvauksen.

Kilpailuissa hevosen taidoilla on suuri painoarvo. Ratsun pitää toimia mahdollisimman pienillä komennoilla. Ääniapuja saa ja pitää käyttää, länkkärihevonen esimerkiksi pysähtyy kuullessaan sanan WHOA (lausutaan vouuu). Hevosen yleinen rauhallisuus ja yhteistyö ihmisen kanssa on arvosteluperuste.

Tennojen kisahevoset Teresita ja Ruskelan Betsuana on ostettu Lahnuksesta tuntikäytöstä. Ne olivat ennestään tuttuja Tennoille, joten ne oli helppo ostaa. Teresita eli Tessa on 17- ja Petu 20-vuotias. ”Ei niillä hirveän montaa kisavuotta ole enää edessä, joten meillä on jo nuorta polvea kasvamassa”, Annu sanoo.

Lännenratsastukselle ominainen piirre on hevosten kouluttaminen maasta käsin erityisessä pyöreässä aitauksessa. Pyöröaitauskoulutuksessa haetaan hevosen jakamaton huomio kouluttajaan, muodostamaan lauma ihmisen kanssa. Hevonen oppii toimimaan ihmisen pienistä eleistä ja kehon liikkeistä. Tai pikemminkin ihminen oppii puhumaan hevosen ymmärtämää kieltä ja saa käskynsä paremmin perille.

”Kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta. Hevosen pitää kuunnella ja totella ihmistä. Etenkin vieraita hevosia kannattaa juoksuttaa pyörössä ennen satulaan nousua. Siinä selviää nopeasti missä mennään. Omasta hevosesta näkee jo korvan asennosta, millainen päivä sillä on”, Pentti sanoo.

Tennojen pyöröaitaus rakennettiin talkoilla viime kesänä. Annu näyttää yksivuotiaan Puppe-varsan kanssa, miten pyörössä toimitaan. Puppe on alkuun kiinnostunut vain kaikesta aitauksen ulkopuolella tapahtuvasta, mutta alkaa nopeasti toimia Annun haluamalla tavalla. Varsa liikkuu, pysähtyy ja vaihtaa suuntaa ihmisen kehonkielen mukaan.

”Puppea on käsitelty paljon pikkuvarsasta saakka. Ruunauksen myötä tilanne helpottui entisestään, kun nuoren orin elkeet jäivät pois. Olemme elokuun lopussa menossa varsan ensimmäisiin kisoihin. Osallistumme talutusluokkiin”, Annu kertoo.

Aidot lännenratsut ovat rodultaan joko paint-hevosia, quartereita tai appaloosia. Jälkimmäisiä on Suomessa erittäin vähän. Eniten on quartereita, noin parisataa. Quarterit ovat hevosmaailman bodareita: valtavat takaliston lihakset mahdollistavat räjähtävän lähtönopeuden, mikä on edellytys karjan kanssa työskentelylle. Suomeen tuodaan lännenrotuisia hevosia lähinnä Saksasta ja Belgiasta.

Puppe eli LR Blue Stormy Sky on rodultaan paint. Paintit ovat väriltään lehmänkirjavia, ja niillä voi olla siniset silmät. Tennot pitävät painteista niiden hauskan ulkonäön vuoksi. Puppekin saa jossain vaiheessa kaverikseen toisen paint-varsan, josta tulee Pentille kisahevonen joskus tulevaisuudessa.

”Mistä tahansa hevosesta voi kouluttaa lännenratsun. Rodulla ei sinänsä ole väliä, mutta monesti esimerkiksi lämminveriravurilla ei rakenne riitä tarvittavaan laadukkaaseen laukkaan. Siksi kisoissa on usein myös käynti-raviluokkia, jotta kaikki pääsisivät edes kokeilemaan kisaamista”, Annu selittää.

Oikeat lännenhevoset ovat pikemminkin uteliaita kuin pakenijoita. Jalostuksessa lännenroduilla arvostetaan pientä kovapäisyyttä; ne kestävät paremmin erilaisia ärsykkeitä hermostumatta. Hevonen kun on karjapaimenen paras kaveri, johon pitää voida luottaa kaikissa tilanteissa. Länkkärihevoset totutetaan alusta saakka kaikkeen mahdolliseen, jotta niiden kanssa on helppo tehdä töitä.

Länkkäritouhussa Tennoja viehättää myös tietty kokonaisvaltaisuus ja käytännön hevosmiestaidot. ”Jo alkeiskurssilla sain tietoa myös hevosen hoidosta ja ruokinnasta sekä kilpailemisen aloittamisesta”, Pentti muistelee. ”Pelkkä ratsastus on liian usein pääasia perinteisellä puolella.”

Hevostilan pito työssäkäynnin päälle on kova urakka, mutta Tennot sanovat, että eivät vaihtaisi sitä mihinkään. ”Mitä me tehtäisiin, jos tämä otettaisiin meiltä pois? Katsottaisiin sohvalla uusintoja telkkarista?” puuskahtaa Annu. Nykyinen ystäväpiirikin linkittyy hevosiin tavalla tai toisella.

Kun Pentti aloitti ratsastuksen, mutta omia hevosia ei vielä ollut, koko perhe kävi kerran lomalla Thaimaassa. Melkein joka aamu he suuntasivat rannalle – ratsastamaan.

Jos puoliso ei olisi yhtä täydestä sydämestä mukana hevostouhuissa, ei hommasta tulisi Annun mukaan mitään. ”Hevosissa on aina kiinni. Olemme viimeisten kolmen vuoden aikana olleet tasan kolme yötä poissa kotoa. Yksi niistä oli hääpäivämatkamme”, Annu kertoo.

Mutta ei Pentin ratsastusinto pelkästään tähän jää. ”Esteitä meinaan vielä ruveta hyppäämään. Aion mennä lännenratsastajille tarkoitetulle estekurssille.”

Varokaa sukkisjengi, täältä tulee cowboy!

Lännenratsastuksen SM-kilpailut Tampereen

ratsastuskeskuksessa 26.-27. syyskuuta.

Hyvän alun länkkäriharrastukselle saa menemällä lajiin erikoistuneelle tallille alkeiskurssille. Siitä saa hyvän pohjan ja oppii perusasiat. Ratsastusasuksi kelpaavat farkut ja tukevat kengät, kypärän saa usein lainaksi tallilta. Rancheja ja talleja löytyy esimerkiksi googlaamalla ”lännenratsastus Suomessa”.

Tallista riippuen voi edetä jopa kisaamaan tallin hevosilla, mutta pidemmälle edistymiseen tarvitaan oma hevonen ja tavoitteellista valmentautumista.

Myös niin sanottu leasing-hevonen voi olla hyvä ratkaisu, jos omaa hevosta ei ole mahdollista ostaa. Leasing on eräänlaista hevosen vuokrausta.

” Pelkkä ratsastus on liian usein pääasia perinteisellä puolella. ”