Jatkuvuuden laki
Pohjolassa näkyvät jatkuvuuden lain vaikutukset.2.2.201801:00
Presidentinvaalien lopputulos on kirvoittanut monenmoista jatkopohdintaa. Paljon on puhuttu vaalien sisäpoliittisista vaikutuksista, vaikka presidentin tehtävät ovatkin ennen muuta ulkopolitiikkaan liittyviä.
Niinistö voitti selkeästi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että ulkopolitiikan alueella vain yksi ehdokas, RKP:n Torvalds, kampanjoi muutoksella eli Natoon liittymisellä. Torvaldsin pieni kannatus 1,5 prosenttia kertoo, että linjanmuutokselle ei nyt löytynyt kysyntää.
Presidentinvaalit vahvistivat Suomen ulkopolitiikassa jatkuvuutta. Suomi osallistuu eurooppalaiseen ja läntiseen yhteistyöhön mutta pysyy sotilasliittojen ulkopuolella. Hyvät naapuruussuhteet ovat osa Suomen tavaramerkkiä – historiallisesti, tänään ja tulevaisuudessakin.
Presidentti Niinistö näytti vaalien jälkeisessä tiedotustilaisuudessa sanoneen jotensakin niin, että miksi muuttaa linjaa, kun siihen vaalituloksenkin perusteella ollaan tyytyväisiä. Englantilaiset tuntevat saman asian sanonnassa "If it works, don’t fix it." Älä korjaa sellaista, mikä toimii.
Nykyinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja toimii. Sille on vahva tuki niin kansan keskuudessa kuin eduskunnassakin. Suomi pitää kiinni vahvasta omasta puolustuksesta, kehittää yhteistyötä ja kumppanuuksia niin pohjoismaiden, EU:n kuin Natonkin kanssa.
Nato-jäsenyydellä on maassamme myös omat kannattajansa. Tämä takaa sen, että vaalituloksesta huolimatta keskustelu asiasta jatkuu. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kokoomuksen uusi puheenjohtaja Petteri Orpo on tässä asiassa ollut paljon edeltäjäänsä maltillisempi.
Kun presidentti Niinistö on vaalikampanjan aikana linjannut suhteensa Natoon kohtuullisen selkeästi, voi olla, ettei kokoomuksessa ole haluja tehdä asiasta isoa kysymystä ensi eduskuntavaaleissa. Perinteisestihän presidentin oma puolue on pyrkinyt tukemaan omista riveistä valittua presidenttiä.
Suomen keskeisistä puolueista keskusta ja sosialidemokraatit ovat jo pitkään ajatelleet turvallisuuspolitiikan suurista linjoista samalla tavalla. Niinistö saa esittämälleen linjalleen vahvan tuen perinteisistä punamultapuolueista.
Suomen linja – yhdessä Ruotsin liittoutumattomuuden kanssa – on tärkeä vakautta lisäävä tekijä Pohjolassa ja Itämerellä. Läntiset kumppanimme tuntevat linjamme ja tietävät sen sisältävän aktiivisen yhteistyöpainotuksen. Venäjä taas arvostaa Suomen ja Ruotsin pysymistä sotilasliittojen ulkopuolella ja luonnollisesti toivoo sen jatkuvan.
Suomen seuraavan kuuden vuoden linja on nyt varsin hyvin hahmottunut. Suomen linja ei muutu, ellei muutoksia tapahdu jossain muualla. Presidentti Niinistö taisi kampanjan aikana sanoa asian niin, että olosuhteiden pitäisi muuttua, jotta hänen kannanmäärittelynsä muuttuisivat.
Yksi keskeinen asia tässä on, että Euroopan unioni ei ole sotilasliitto ja Venäjä on suhtautunut EU:hun positiivisemmin kuin sotilasliitto Natoon. EU:n sisällä kehittyvä puolustusyhteistyö on käytännönläheistä kumppanuutta, mutta ei siinä suunnitella sotia Venäjän kanssa.
Katseet suuntautuvat seuraavaksi Itämeren toiselle laidalle, Ruotsiin.
Ruotsin valtiopäivävaaleissa turvallisuuspolitiikka voi hyvinkin olla keskustelunaihe. Etukäteen katsoen linjanmuutokset ovat kuitenkin epätodennäköisiä. Laaja yhteisymmärrys ulkopolitiikan isoissa asioissa on Ruotsin perinne, ja sosialidemokraatit eivät ole muuttamassa hyvin toiminutta sotilaallisen liittoutumattomuuden linjaansa.
Pohjolassa siis näkyvät jatkuvuuden lain vaikutukset. Euroopan turvallisuudelle se on hyvä asia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
