Joutuuko viljelijä maksamaan tuottamisesta?

Toivottavasti kotimaista ruuantuotantoa uhkaava kriisi ei enää ole kenellekään uutinen. Tuotantokustannukset ovat nousseet pilviin, osin Ukrainan sodan myötä. Viljelijät ovat polvillaan ja monilla tiloilla pohditaan nyt, voidaanko toimintaa ylipäätään jatkaa. He, jotka jatkavat taistelua kääntyvät hattu kourassa pankinjohtajan puoleen, mutta vastaanotto voi olla viileä.

Sen, että pankit nyt ovat kiristäneet lainaehtojaan, pitäisi olla voimakas varoitus­signaali meille päätöksen­tekijöille. Finanssiala elättää itsensä tarkoilla riskianalyy­seillä. Jos he pitävät maataloutta korkeariskisenä kohteena, on se vahva merkki, että koko kotimainen ruuantuotantomme seisoo heikolla sulavalla jäällä.

Lumipeitteen sulaessa lähestyvät myös kevätkylvöt. Mutta poliittiset toimenpiteet, joilla voitaisiin turvata kylvöt, loistavat poissaolollaan. Viljelijä jää yksin riskitaakka ja velkakuorma harteillaan tietämättä, voiko tänä vuonna laskea normaalin muutaman euron tuntipalkan varaan, vai joutuuko pikemminkin maksamaan silkasta ilosta, että saa tuottaa isänmaalle ruokaa. Viljelijä ei voi odottaa päätöksiä viikkoja tai kuukausia. Päätökset on tehtävä muutaman päivän sisällä.

Koronapandemia on osoittanut, ettei Suomi Marinin hallituksen johdolla kykene pikaisiin päätöksiin kriisitilanteessa. Vain päiviä ja viikkoja ilmoituksen jälkeen, että moni yritys joko joutuisi sulkemaan toimintansa rajoitusten vuoksi, hallitus esitteli malleja, kuinka menetykset korvattaisiin yrityksille. Kysymys kuuluu nyt, kokeeko hallitus ruuantuotannon tilanteen sellaisena kriisinä, kuin se tosiasiassa on.

Myös ravintolat tarvitsevat raaka-aineensa viljelijältä, yhtä paljon kuin he tarvitsevat asiakkaitaan. Lähellä tuotetun wagyupihvin tai kauralatten tarjoaminen on täysin riippuvaista siitä, että maatilat voivat jatkaa toimintaansa. Elintarvikekriisi ei ole vain maaseutu­kysymys, vaan se koskettaa meitä kaikkia. Asian pitäisi olla korkealla jokaisen päätöksentekijän prioriteettilistalla.

Jouduimme länsimaissa nopeasti ymmärtämään, mitä riippuvuus venäläisestä energiasta tulisi tarkoittamaan. Paitsi kotimaisen ruuan­tuotannon pelastamisesta ja viljelijöiden tuloista ruokakriisissä, kyse on myös sen ennalta­ehkäisemisestä, että meistä ja vientimarkkinoistamme uudelleen tulee riippuvaisia auktoritaarisista hallinnoista.

Ruokakriisissä on kyse siitä, että sekä sinulla että maan­viljelijällä on ruokaa lautasella, mutta myös siitä, mistä ruoka tulee ja minkä kustannuksella.