Kolmen pallon lumiukko on leikkiperinteen klassikko. Kuva: Sanne Katainen
Lumiukko on suositumpi kuin koskaan – näin lumileikkien maailma on muuttunut
Ennen tunnettiin käsitteet tyttö- ja poikaenkeli. Lumienkelin tekeminen ei myöskään ollut yksiselitteisen hyväksyttyä, kansatieteilijä Harri Nyman kertoo.
Lumiukkoja alkaa ilmestyä talojen pihoille heti, kun sää muuttuu suojaiseksi. Kuva: Sanne Katainen19.1.202016:00
"Tuntuu, että lumiukko on suositumpi kuin koskaan. Se sopii perheen lyhytaikaiseksi aktiviteetiksi", lumileikkejä tutkinut kansatieteilijä Harri Nyman sanoo.
Kun Nyman 2000-luvun alussa työskenteli kansatieteen assistenttina yliopistolla, hän kävi joulun alla kaupassa laskemassa joulukorttien aiheita. Silloin lumiukko oli niissä toiseksi yleisin hahmo heti joulupukin jälkeen.
"Lumiukko on positiivinen ja turmeltumaton hahmo, se uhkuu hyväntuulisuutta."
Lumiukko joulukorteissa on universaali ilmiö. Myös lumiukon porkkananenä tunnetaan kaikkialla.
Nyman veti vuonna 2001 Helsingin yliopistolla kansatieteen kenttätutkimuskurssia, jolla opiskelijat haastattelivat Kustaankartanon palvelukeskuksen iäkkäitä asukkaita. Silloin kävi ilmi, että sata vuotta sitten lumiukolla ei ollut porkkananenää. Ruokaan liittyvät moraalisäännökset estivät porkkanoiden haaskaamisen leikkeihin.
"Kävin sen jälkeen Postimuseossa läpi 1920–1930-lukujen postikortteja. Niissä porkkananeniä ei juuri ollut", Nyman kertoo. "Minun teoriani on, että joku kekseliäs joulukorttitaiteilija on lisännyt lumiukolle porkkananenän ja että tapa on sitä kautta omaksuttu myös pihojen lumiukoille."
Kolmen pallon lumiukko on leikkiperinteen klassikko. Lumiukko tunnetaan kaikkialla, missä sataa joskus lunta, ja jostain syystä lapset pinoavat kaikkialla maailmassa päällekkäin juuri kolme palloa. "Voisiko se viitata siihen, että lumiukko on ihan hirmu vanha leikki?"
Sähköiset jouluvalot ovat syöneet lumilyhtyjen suosiota. Kuva: Sanne KatainenLumilyhtyjä ei näe enää pihoilla talvisin. Nyman uskoo, että sähköiset jouluvalot ovat syöneet niiden suosiota.
Ennen muovikynttilöiden aikaa lumilyhtyjä oli tapana tehdä haudoille. Esimerkiksi sankarihautausmaa oli juhlapäivinä komea näky, kun joka haudalla näkyi lumilyhty, jonka sisällä tuikki kynttilä.
"On iso haaste tehdä lumilyhdystä päältä umpinainen. Minun reseptini on, että valmiin lyhdyn päälle ripotellaan vielä vähän lunta, jolloin valo loimottaa kevyen lumiverhon takaa."
Lumienkelin tekijä pääsee hetkeksi irtautumaan arjesta. Kuva: Sanne KatainenSata vuotta sitten lumienkelileikki ei ollut yksiselitteisen hyväksyttyä, Nyman sanoo. Tiukan uskonnollisuuden alueilla katsottiin pahalla sitä, että pyhän symbolin päältä esimerkiksi kävellään. Uskottiin myös, että jos lapsi tekee lumienkelin, hän houkuttelee kuolemaa päällensä.
"Lapset tekivät silti lumienkeleitä salaa."
Kustaankartanon palvelukeskuksessa vuonna 2001 tehdyssä kenttätutkimuksessa kävi ilmi, että ennen tunnettiin käsitteet tyttöenkeli ja poikaenkeli. Jotta lumienkelistä tulisi tyttöenkeli, jalkojen väliin jäävä harjanne pitäisi pyyhkäistä pois. Muuten lumienkeli on poika.
Oikeaoppisen lumienkelin ympärillä hangessa on mahdollisimman vähän jälkiä. Painauman tulisi näyttää siltä, että enkeli on lehahtanut yön aikana taivaalta maahan ja noussut jälkiä jättämättä takaisin siivilleen.
"Todellinen miehuus- tai naiseuskoe on saunasta tehtävä lumienkeli: se, että tekee mahdollisimman hyvänmuotoisen enkelin alasti lumeen."
Lumienkelin tekeminen toteuttaa Nymanin mukaan leikin syvintä olemusta, arjesta irtautumista tai arjen kumoutumista.
"Monet aikuiset naiset kertovat, että he tekevät joskus itselleen iltakävelyllä enkelin. Hanki tuntuu pehmeältä vartalon alla, metsän äänet vaimenevat ja taivaalla saattaa tuikkia tähtiä."
Lue lisää:
Suomalaiset ovat talviulkoilukansaa, mutta vesittääkö ilmastonmuutos lumileikit?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
