Pakotteet huomioitava EU:n maatalousbudjetissa

Euroopan komissio teki toukokuun alussa ehdotuksensa EU:n seuraavaksi budjettikehyksiksi vuosille 2021–2027. Kaikki yksityiskohdat eivät vielä ole tiedossa, mutta keskustelu jo käy vilkkaana.

Keskustelu on osin harhaista ja keskittyy budjetin koon desimaaleihin. Kuitenkin EU:n budjetti on keskimäärin EU-kansalaista kohden vähemmän kuin euro päivässä. Moni lähestyy EU-budjettia kuin miehen taskumattia tai naisen kenkää: pitäisi olla pieni ja siro päältä mutta sisälle kuitenkin pitäisi mahtua paljon tavaraa.

Brexitin jättämä aukko vaikeuttaa komission esityksen hahmottamista ja arvioimista. Britannia on ollut EU:n merkittävä nettomaksaja. Se on maksanut saamistaan huojennuksista huolimatta selvästi enemmän kuin on saanut, mutta kyllä muutoin EU:sta paljon hyötynyt.

Britannian ero supistaa EU:n tuloja noin kahdeksan prosenttia, euroissa noin 12 miljardia vuodessa.

Komission ehdotus on kompromissi. Brexitin jättämää aukko korvataan osittain uudella rahoituksella. Jos se jätettäisiin kokonaan korvaamatta, budjetti olisi 1,03 prosenttia 27 jäsenmaan yhteisestä bkt:stä. Jos se korvattaisiin kokonaan, budjetti olisi noin 1,25 prosenttia bkt:stä.

Komissio esitti, että budjetti olisi seuraavalla kaudella 1,11 prosenttia bkt:stä. Kun poistetaan Britannian osuus, niin nykyinen budjetti on jo 1,13 prosenttia. On väitetty, että budjetti kasvaisi suhteellisesti EU-komission esityksessä. Näin ei siis käy.

Oleellista EU:nkin budjetissa on, mitä sillä voidaan saada aikaan nettomaksujen pysyessä kuitenkin kohtuullisina. Nettomaksajat ovat kritisoineen brexitin aukon täyttämistä osittain uusilla jäsenmaiden maksuilla. Ruotsi ja Hollanti ovat kritiikin etunenässä.

EU:n budjetin suurin maksaja (brutto ja netto) Saksa ei ole kuitenkaan moittinut komission esitystä, vaan on päinvastoin ilmoittanut jo etukäteen, että Saksan maksuja voidaan jonkin verran nostaa. Suomen kannattaa toimia Saksan ja Ranskan kanssa.

Maatalouden ja maaseutukehityksen osuus komission ehdotuksessa laskisi. Komissio sanoo, että molempien rahoitus laskee reaalisesti viisi prosenttia. Todellinen reaalinen luku on kuitenkin korkeampi.

Maatalouspääluokan leikkausehdotus painottuu maaseutuohjelmaan eli capin II-pilariin eli maaseutuohjelmaan. Tämä on Suomen kannalta huono asia. Suomi on ollut selvä nettosaaja II-pilarissa ja sen kautta tulleet tuet ovat merkittävä osa maataloustuloa. Ministeri Jari Leppä on aivan oikein ilmoittanut, että Suomi ei voi hyväksyä tätä mallia.

Nykyisen päättyvän rahoituskehyksen yksi oletus oli, että markkinahinnat voivat osin huolehtia maatalouden kannattavuudesta. Näin ei ole käynyt. Venäjän pakotteet sekoittivat markkinoita ja vaikuttavat edelleen. Yhteisen päätöksen seurauksia ei voi sälyttää yhdelle elinkeinolle ja sen harjoittajille.

Kaikkien tuotantoalojen ja esimerkiksi kasvinviljelyn kannattavuus pitää nyt turvata pakotteidenkin oloissa. Pakotteille kun ei näy loppua. EU:ssakin – kuten myös Suomessa – pyritään nyt säädösteitse tervehdyttämään markkinoita, ja se on tärkeää. Venäjän pakotteet ovat kuitenkin eri asia.

Ilmastonmuutoksen riskit kasvavat EU:n alueella. Se on tieteellinen fakta, ja muutos näkyy jo myös pirtin ikkunasta. Siksi uudella rahoituskaudella ruokaturvaan pitää kiinnittää kasvava huomio. Tuotannon tulevaisuus edellyttää alalle nuoria viljelijöitä. Tämä taas edellyttää näkymää toiminnan kannattavuudesta.

EU:n budjettiin tulee kansallista liikkumavaraa yhteisessä maatalouspolitiikassa. Se on hyvä, mutta kyllä EU:n pitää nyt oma sarkansa kuokkia. EU:n uuden rahoituskauden lähestyessä pitää Suomessa keskustelun kautta lisätä ymmärrystä suomalaisen puhtaan ruoantuotannon merkityksestä ja edellytyksistä.

EU:n budjetin yksi keskeinen tehtävä on tuottaa eurooppalaista lisäarvoa. Ruokaturva ja ruoan laatu ovat arvoja, jotka ovat EU-kansalaisen kannalta tärkeitä.

EU:lle on tullut uusiakin tehtäviä maahanmuuttoon ja puolustukseen liittyen. Nekin pitää hoitaa. Budjetin koon desimaaleihin tuijottaminen ei ole tässä oleellista.

EU-komissio on aikatauluttanut budjetin valmistumisen jo tälle vuodelle. Realismia on, että ratkaisevat väännöt tehtäneen syksyllä 2019 Suomen puheenjohtajuuskaudella. Siksikin kaikkien tahojen pitää Suomessa johdonmukaisesti puolustaa omaa ruokaamme.