Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • TUOS ON MEIRÄN PITKÄT PELLOT

    Maaseutupoliittisista kannanotoistaan huolimatta Simo Rallia ei ole kosiskeltu mukaan politiikkaan. ”Hyvä niin. Ei kai nyt sentään näin hullua soittajapoikaa haluta mukaan”, Ralli toppuuttelee.
    Maaseutupoliittisista kannanotoistaan huolimatta Simo Rallia ei ole kosiskeltu mukaan politiikkaan. ”Hyvä niin. Ei kai nyt sentään näin hullua soittajapoikaa haluta mukaan”, Ralli toppuuttelee. 

    Levynjulkaisu on muusikoille kiireistä aikaa. Kaiken huipuksi pitää avata uusi kauppa ja korjata sato pellolta. Eipä ihme, ettei Lauri Tähkä & Elonkerjuun kitaristi Simo Rallin kellossa meinaa tunnit riittää.

    L

    ” Menestystä alkoi tulla vasta sitten kun löysimme itse itsemme ja lopetimme leikkimästä kaupunkilaisia. ”

    auri Tähkä & Elonkerjuu julkaisi viime viikolla kuudennen albuminsa, Tänään ei huomista murehdita. Samaan aikaan, kun yhtyeen fanit rynnivät ostamaan kiihkeästi odottamaansa levyä, Teuvan Luhtalanloukulla kitaristi-biisintekijä Simo Ralli istui puimurin pukille ja aloitti jokasyksyisen sadonkorjuun. Rokkifarmarin pellossa kasvoi tänä kesänä mallasohraa ja kuminaa.

    Ralli toteaa, että rokkihommat ja maanviljely kulkevat käsikynkässä, vaikkakin niiden yhteensovittaminen menee toisinaan jaakobinpainiksi.

    ”Molemmat ovat omalla tavallaan rankkoja ammatteja. Tällä hetkellä musiikki vie niin paljon aikaa, että varsinaisten hommien kanssa tulee kiirus. Koskaan ei oo kuitenkaan jäänyt vilja kylvämättä ja sato peltoon”, Simo Ralli sanoo.

    Elonkerjuun muut jäsenet ovat ymmärtäväisiä Rallin sesonkityötä kohtaan. Niinpä bändi pitää joka syyskesä kuukauden mittaisen keikkatauon, jotta Ralli saa korjattua satonsa.

    ”Aikataulujen sovittaminen on kaikista hankalinta. Haaveilen, että saisin tehdä myös kylvöhommat kaikessa rauhassa. Usein käy niin, että juuri poutapäivänä olen säätämässä musiikkiasioita Helsingissä, kun pitäisi olla Teuvalla kylvämässä mallasohraa.”

    Ralli koki jo pikkupoikana, että hänestä tulee sukutilan jatkaja. Kaupungissa asuminen ei ole koskaan ollut varteenotettava vaihtoehto.

    Lakeuden monitoimimies

    Vuosituhannen alussa, ennen Elonkerjuun läpimurtoa Ralli elätti itsensä maanviljelyllä ja myymällä itse kasvattamiaan kuivakukkia toreilla ja kylätapahtumissa. Sen lisäksi hän pyöritti Gömmel-äänittämöä ja äänentoistolaitteiden vuokrauspalvelua. Studionpitämisen Ralli lopetti hiljattain ajanpuutteen vuoksi.

    ”Se oli yhtä kova pala kuin navetan pitäjälle lehmistä luopuminen. Itkuhan siinä meinasi tulla, kun studion kaiutinkaappeja roudattiin pakettiautoon. Ihan kuin karjaa olisi viety lahtiin. Mutta ei ihmisestä ole joka paikkaan repeämään. Kun tuumii viittä asiaa yhtä aikaa, on jo tajuttava ottaa rauhallisemmin.”

    Yrittäjähenkisyyden Ralli sai verenperintönä maanviljelijäisältään, joka hankki elantoaan myös kiertävänä huonekalukauppiaana. Yrittäjyys on lyönyt leimansa Elonkerjuunkin toimintaan.

    ”Me ollaan tehty mitä mieleen juolahtaa, kehitelty mitä hulluimpia ideoita. Me painettiin Elonkerjuun t-paitoja ennen kuin yhtäkään keikkaa ja biisiä oli tehty. Yleensähän rokkibändit vastustaa kaupallisuutta. Me taas tehdään kaikenlaisia firaabelihommia, vaikka ei niissä kaikissa ole edes järkeä.”

    Nelikymppinen Ralli on harrastanut musiikkia koko ikänsä. Bändiviritelmiä tuli ja meni, kunnes 90-luvun alussa hän perusti Kuudennusmiehet-yhtyeen. Siinä vaikuttivat myös nykyiset bändikumppanit: Lauri Tähkä, Lenni Paarma ja Antero Naali. Keikkaa piisasi ja levyjäkin syntyi, mutta suosio jäi saavuttamatta. Kuudennusmiehet oli hyvä koulu tulevia koitoksia varten. Sen raunioille perustettu Lauri Tähkä & Elonkerjuu on lyönyt jälkensä suomalaiseen musiikkihistoriaan.

    ”Menestystä alkoi tulla vasta sitten, kun löysimme itse itsemme ja lopetimme leikkimästä kaupunkilaisia. Hyväksyimme omat juntit juuremme. Ja heti kun oltiin aitoja, niin yleisökin rupesi ymmärtämään meitä”, Ralli muistelee Elonkerjuun varhaisvaiheita.

    Elonkerjuun menestys ei ole liiemmin muuttanut Rallin elämää suuntaan tai toiseen. Myös Teuvan kyläläisille hän on edelleen se sama ”kukkia kaupitteleva viljelijärokkari”.

    ”Käppäilen kylällä kumisaappaat jalassa yhtä onnellisena kuin ennenkin. Minulla kaikki on jokseenkin ennallaan. Laurilla tilanne on toinen. Bändin keulakuvana Late päätyy mitä ihmeellisempiin lööppeihin. Mutta kun bändi kokoontuu treenikämpälle, siellä lentää yhä sama pieruhuumori. Emme myöskään välitä lööpeistä ja ala oikoa niitä. Se olisi loputon suo.”

    Pitkien peltojen mies

    Luhtalanloukulla, Simo Rallin kotitilalla, avautuvat juuri sellaiset maisemat, mistä Elonkerjuun kappaleissakin lauletaan: laakeat pellot, punaiseksi maalatut talot ja kulmikkaat tienhaarat ympäröivät tilaa.

    Maalla asuminen on Rallille eräänlainen henkireikä rockmuusikon arjessa. Kiihkeän keikkarumban jälkeen ajatus lepää hiljaisella pellolla – voi miettiä kaikessa rauhassa maailman menoa.

    ”Maaseudulla asumisen suuri etu on se, että elän kaukana kaikesta hulabaloosta. Saan nauttia elämän pienistä suurista asioista. Tallustelen pihapiirissä, keräilen kiviä ja seurailen luontoa. Jos kurjet on pellolla, se on todella hieno kokemus. Viime kesänä en kuunnellut edes radiota. Vietin todellisen luomukesän!”

    Ralli on ottanut kantaa maanviljelijöiden asioihin muun muassa Ilkka-lehteen kirjoittamissaan kolumneissa. Hän tykkää kirjoittaa ja herätellä ihmisiä ajattelemaan.

    Rallin mielestä maanviljelyn yksi suurimpia ongelmia on muuntautumiskyvyttömyys. Monet viljelijät kun tekevät usein yhtä ja samaa tuotetta, mitä ovat tottuneet tekemään.

    ”Sitten vain laajennetaan ja laajennetaan. Vähän niin kuin paperiteollisuudessa, joka suoltaa helvetisti massaa. Sitten yksi kaunis päivä tulee vastaan toppi ja koko homma pysähtyy. Pelkkää jyvää kasvattamalla ei enää pärjää. Maalla pitää olla innovatiivinen ja kekseliäs. Puoli hehtaaria peltoa riittää, jos on hyvä idea ja tekee helkkaristi hommia.”

    ”Jos ei pärjää, on turha syyttää kaikesta hallitusta ja EU:ta. Totuus on kuitenkin se, että maaseutua eivät pelasta muut kuin maalla asuvat ihmiset. Meitä sorretaan kuin afrikkalaisia ennen vanhaan. Rikkaat ryöstivät alkutuotannon halvalla ja jalostivat siitä kalliita tuotteita. Meidän pitäisi panna vastaan ja taistella, mutta välillä tuntuu, että kukaan ei tee mitään”, Ralli lataa.

    Firaabelihommia

    Elonkerjuu saavutti edellisellä albumillaan Tuhannen riemua huikean kaupallisen suosion. Menestyksen aallonharjalla syntyy myös kaupallista tulosta.

    Viime kesänä verotietojen tullessa julki lehtiotsikot kirkuvat Lauri Tähkä & Elonkerjuun 1,5 miljoonan liikevaihdosta. Lehtijutuissa vihjattiin ”äkkirikastuneista muusikoista”. Ralli toimii bändin taustayhtiö Q-bisneksen toimitusjohtajana. Häntä hieman huvittaa, kun puheeksi ottaa finanssipuolen asiat.

    ”Me nauretaan noille lööpeille. Kaiken huipuksi jutuista saa usein sen käsityksen, että Lauri Tähkä käärisi koko rahan itselleen. Täytyy muistaa, että meidän yritys työllistää kaksikymmentä henkeä, joille me maksetaan palkkaa. Ei rokkia soittamalla tule miljonääriksi Suomen markkinoilla. Jos siksi haluaa, kannattaa kehittää parempi bisnes. Totuus on kuitenkin se, että kun menestyy, voittoakin syntyy.”

    ”Mutta kun teuvalainen konepaja West Welding tekee kymmenkertaisen voiton vuodessa, niin eipä siitä lehdet kirjoita. Eikö olisi tärkeämpi uutinen, että kyseinen yritys tuo leipää jo sataan perheeseen Etelä-Pohjanmaalla”, Ralli kysyy.

    Amerikan Etelä-Pohjanmaalla

    Yhden unelmistaan Simo Ralli toteutti viime keväänä, kun hän ajoi autolla halki Yhdysvaltojen. Tuhansia kilometrejä pitkällä reissulla Amerikka avautui aidoimmalla tavalla.

    ”Oli hienoa nähdä, millainen Jenkkilä on oikeasti. Ei se ollut pelkkää kimalletta, vaan myös karua katseltavaa. Mutta kyllä eteläpohjalainen silmä lepäsi Teksasin aavoilla. Siellä oli lakiaa silmänkantamattomiin. Täytyy myöntää, että siellä oli vieläkin isommat lakiat kuin Etelä-Pohjanmaalla.”

    Matkaseurana oli joukko Rallin teuvalaisia lapsuudenystäviä. Kaveruksen löivät jo poikasina vedon, että joku kaunis päivä Jenkkilä ajetaan läpi rannikolta rannikolle.

    ”Meille sanottiin ennen reissua, ettei kannata ajaa Teksasin kautta, koska siellä on tylsät maisemat. Mutta me oltiin vauhkona, että ai kun on hienonnäköistä. Turhaan ei Teksasia sanota Amerikan Pohjanmaaksi. Siellä oli samanlainen mentaliteettikin kuin meilläpäin. Kaiken pitää olla helvetin suurta ja jokainen on vähän ylpeä ittestään.”