Asuntopolitiikkaan suunnanmuutos

Ruotsissa säädettiin hiljakkoin asuntolainan enimmäispituudeksi 105 vuotta. Meillä maksimipituus lienee 40 vuotta. Hyvä näin, sillä Suomessa 50 vuotta vanha talo saa usein purkutuomion. On hometta, kosteusvaurioita, huonoa sisäilmaa. Tai sitten asunto sijaitsee väärässä paikassa, kuten suuri osa Suomen asunnoista.

Kasvukiimassaan Helsingin seutu haluaa imeä ihmisiä meiltä ja muualta. Jopa pakolaisia varten rakennetaan uusia asuntoja virolaisin voimin, vaikka muu Suomi on pullollaan tyhjiä tiloja. Kela maksaa kiltisti verovaroilla kovat vuokrat gryndereiden tileille.

Väestönkasvu Helsingissä perustuukin pitkälti maahanmuuttajiin ja maaltamuuttajiin. Kantaväestöstä huomattava osa on sinkkuja. Suunnan muuttaminen on mahdollista, mutta vaatii tahtoa Arkadianmäellä. Löytyisikö maakuntien kansanedustajilta, vai onko kädet sidottu eteläisen Suomen kehittämiseen?

Valtion alati laajenevaa hallintoa ja virastoja pitäisi sijoittaa ympäri Suomen. Nettiyhteydet toimivat jo koko maassa, jopa Lapissa. Yritystoiminta seuraisi perässä. Pakolaiset pitäisi sijoittaa Helsingin seudun ulkopuolelle maakuntiin. Siellä he sulautuisivat sutjakammin kantaväestöön, eivätkä gettoutuisi ja joutuisi rikoksen poluille.

Jos turvaan tulleen omat rahat myöhemmin riittävät elämiseen ja vuokranmaksuun Helsingissä, tervemenoa vain! Ruotsin malli tässä asiassa ei suuremmin houkutelle.