Sokerimarkkinoilla on pudotuspeli

Euroopan komission Suomen edustuston päällikkö Eikka Kosonen kirjoitti (MT 23.12.2011), että komissio tähtää sokerialan parempaan kilpailukykyyn. Komission näkemyksen mukaan parempi kilpailukyky saavutetaan siirtämällä tuotanto EU:n tehokkaimmille alueille, kuten Ranskaan ja Saksaan. Tämän seurauksena tuotanto loppuu korkeiden kustannusten alueilla, esimerkiksi Suomessa.

Komission sokerianalyysiä kohtaan esittämämme kritiikin kärki on olettamus sokerijuurikkaan satotason kehityksestä. Miksi komission analyysissä sokerijuurikkaan satojen oletetaan laskevan yhdeksän prosenttia?

Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2009 sokerijuurikkaan keskisato oli EU:ssa 16 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2004. Euroopan sokeriyritysten yhdistyksen (CEFS) tilastojen mukaan keskisato on noussut 21 prosenttia samalla ajanjaksolla. Luotettavat tilastot osoittavat sokerijuurikkaan keskisatojen nousseen. Miten komissio voi selittää laskevan satotason?

Jos Aglink-Cosimo mallissa on käytetty vääriä oletuksia, tulokset ovat epäluotettavia.

Mallissa käytetty oletus sokerijuurikkaan keskisatojen pienenemisestä hillitsee sokerin ylituotantoa EU:ssa. Pienempi ylituotanto merkitsee pientä sokerin hinnan laskua EU:ssa. Tämä saa kiintiöiden poiston vaikutuksen EU:n sokerin hintoihin näyttämään maltilliselta tai jopa merkityksettömältä. Mallin tulokset saattavat harhauttaa päätöksentekijöitä EU:ssa, sillä todellisuudessa kiintiöiden poiston vaikutukset voivat olla huomattavia.

Komissio vahvisti, ettei Aglink-Cosimo malli pysty erottelemaan jäsenmaiden eroja. Selvitetäänkö Euroopan komissiossa myöhemmin valmistuvassa täydentävässä tutkimuksessa kaikkien 18 sokeria tuottavan jäsenmaan sokerintuotannon kiintiöylijäämät?

Suomessa kiintiöylijäämien selvittämiseen kului hyvin paljon työtä ja aikaa, puhumattakaan laskemiseen tarvittavien tietojen keräämiseen liittyvistä hankaluuksista.

Ilman oikeaa tietoa eri maiden sokerijuurikkaan viljelyn kiintiöylijäämistä on mahdotonta mallintaa kiintiöiden poiston vaikutusta eri jäsenmaissa.

Kiintiöiden poistamisesta seuraa kova kilpailu EU:n markkinoilla, mikä laskee sokerin hintaa EU:ssa. Tämä johtaa pudotuspeliin sokerimarkkinoilla. Suomessa sokerijuurikkaan tuotanto ei voi jatkua hyvin matalalla hinnalla. Myöskään Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren-maat (AKT-maat) eivät pysty kilpailemaan EU:n sokerimarkkinoilla alhaisella hinnalla näiden maiden korkeiden tuotantokustannusten takia. Tämä merkitsisi sitä, ettei EU olisi enää tuottoisa markkina-alue AKT-maille.

Komission tavoite paremmasta kilpailukyvystä tarkoittaa kovempaa kilpailua EU:n sokerimarkkinoilla. Kova kilpailu sulkee korkeiden kustannusten tuottajamaat EU:ssa ja kehitysmaissa ulos EU:n sokerimarkkinoilta.

Kosonen kirjoitti, että nykyisten järjestelyiden jatkaminen vaarantaisi koko eurooppalaisen sokerialan tulevaisuuden. Tarkoitetaanko tällä sitä, että nykyinen järjestelmä estää suurien jäsenmaiden, kuten Saksan ja Ranskan, sokeriteollisuuden mahdollisuuksia laajentaa tuotantoaan tai rajoittaa niiden sokerin vientiä maailmanmarkkinoille?

On tärkeää, että Suomi kohtaa edessä olevan uudistuksen aiheuttaman haasteen tietoisena ja valppaana. Irlanti, joka on luopunut omasta sokerintuotannosta, meni edelliseen uudistukseen luottaen sokeasti EU:n komission analyyseihin. Tätä virhettä on Irlannissa viime aikoina kaduttu karvaasti.