Kunnon presidentit

Kontro

Presidentinvaalit ovat ovella. Toinen toistaan parempia ehdokkaita ilmestyy iltauutisiin kertomaan, että euroa on vahvistettava, eurosta on erottava ja euro saa olla ennallaan.

Kiitos aina valppaan lehdistön, tiedämme ehdokkaista kaiken. Tai ainakin sen kaikkein olennaisimman. Siis: Miksi Paavo murahtelee? Kuinka suuri on Paavon jalasmökki? Näyttikö Paavo poliisille keskisormea linnan edessä? Onko Saulin auto Fiat? Mikä on Timon koiran nimi? Mikä on Evan lempiväri? Onko Pekan tukka oikeasti harmaa? Miksi Sari tuli linnaan siinä mekossa?

Näihin ja moniin muihin tärkeisiin kysymyksiin saamme vastauksen lehdistä. Eläköön vapaa lehdistö!

Aiemmin, kun iltapäivälehtiä ei ollut vielä keksitty ja naistenlehdet olivat pelkkiä kotiliesiä, oli tiedonvälityskin lapsenkengissään. Kerrottavaa olisi kyllä ollut.

Ajatellaanpa nyt vaikka Ståhlbergia, joka oli ensimmäinen presidentti. Ståhlberg ei viihtynyt koko virassa, mutta lähti kuitenkin kolme kertaa mukaan, kun pyydettiin. Kerran hänet valittiin, kahdesti hän jäi hilkulle.

Mies ei siis halunnut hommaan, mutta oli lopulta niin hyväntahtoinen, ettei osannut edes kieltäytyä. Ja sitten vielä sanotaan, että presidentit ovat muka kovia miehiä.

Relander ei ollut paljon kummoisempi tapaus. Relander oli Viipurin läänin maaherra ja kun kenestäkään muusta ei oikein päästy yksimielisyyteen, hänet valittiin. Aikansa hän käytti erilaiseen reissailuun valtion varoilla, mistä hyvästä häntä ruvettiin kutsumaan Reissu-Lassiksi. Siihen asti presidentit olivat pysytelleet tiukasti kotimaassa eikä olisi tullut kuuloonkaan, että Tasavallan Presidentti olisi lähtenyt matkoille aina Viroon ja Ruotsiin asti, kuten Reissu-Lassi teki.

Svinhufvud ei paljon kotoaan Luumäeltä liikahtanut. Suuri osa ajasta meni metsästellessä ja ammuskellessa kilpaa. Ampuminen oli hänen leipälajinsa. Sellaisesta pyssyn paukuttelusta vietäisiin nykyaikana poliisiasemalle, jossa ampuja joutuisi palikkatestiin. Ympäristöministeriö ja neonvihreät ympäristötoimittajat antaisivat asiasta heti paheksuvan julkilausuman. Mäntsälän kapinan Ukko-Pekka kuitenkin kukisti yhdellä radiopuheella jahtien välissä.

Kallio oli talonpoika, joka ei viihtynyt Helsingissä ollenkaan. Helsingin hienostorouvat olivat kauhuissaan, kun linnaa isännöi nivalalainen maanviljelijä, joka ei ymmärtänyt oopperasta ja teatterista tuon taivaallista. Kallio oli koulussa opettajien mieliharmi, joka vihasi pakkoruotsia ja eikä selvittänyt kunnialla läpi edes kansakoulua.

Ryti oli aivan toista maata, koulupinko, välkky ja talousmies. Hän ei kuitenkaan luottanut tilastoihin vaan kyseli neuvoja vaimoltaan, joka kävi selvännäkijällä spiritisti-istunnoissa kuuntelemassa ennustuksia. Se oli tietysti tarpeellista, sillä tunnetusti presidentin työ on henkimaailman hommaa.

Mannerheim palveli presidenttinä itse asiassa kahdesti, alussa tosin tittelillä valtionhoitaja. Nuorena miehenä Marski erotettiin kadettikoulusta kurittomuuden vuoksi. Railakasta meno oli sen jälkeenkin, jopa siihen määrään asti, että vaimo kenraalintytär Anastasia Arapova keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, otti pariskunnan lapset ja karkasi Yhdysvaltoihin. Sen jälkeen Marski elelikin poikamieselämää.

Jotkut kaavailivat Marskia jopa diktaattoriksi, kun Helsingissä suunniteltiin vallankaappausta. Synnyinmaahansa Suomeen Mannerheim joutui takaisin sattumalta, kun muuan Lenin teki Venäjällä vallankaappauksen ja Pietarissa alettiin ripustaa tsaarin uskollisia upseereita lyhtypylväisiin.

Paasikivi oli ihan toista maata kuin Mannerheim. Koulussakin todistuksessa oli pelkkiä kymppejä. Juho Kusti oli monarkisti ja vielä presidenttinäkin vaikeroi sitä, että maassa ei ollut kuningasta. Kaikki valtakunnan parhaat miehet kun joutuvat kaiken maailman typerissä vaaleissa riepoteltaviksi eikä kukaan voi sen jälkeen hallita maata.

Nuorempana Paasikivi oli Kansallispankin pääjohtaja. Hänet erotettiin paikaltaan mahdottoman käytöksen vuoksi. Työkaverit valittivat, että mies huusi kuin hinaaja eikä tullut kenenkään kanssa toimeen. Tarinan mukaan Paasikivi lähetettiin psykiatrille, joka kuitenkin antoi terveen paperit. Tutkittava ei ole hullu, hänellä oli vain huono kotikasvatus, kuului diagnoosi.

Näitä uutisia lehdistö ei aikanaan kertonut.

Se on ymmärrettävää. Eihän noissa mitään kertomista olekaan.