Töihin tekee mieli
Kansanedustajien roikkumista sopeutumiseläkkeen varassa kritisoidaan, mutta myös monet tavat hankkia töitä saavat haukkuja.7.4.201811:00
Miten kansanedustajan oikein pitäisi työllistyä normaaliin elämään?
Jos hyvään johtajanpaikkaan lähtee edustajakauden aikana, syytetään äänestäjien pettämisestä. Edustajakauden jälkeen löytynyttä työpaikkaa kutsutaan kultaiseksi tunkioksi. Vaalikauden aikana sovittua tehtävää paheksutaan pakastevirkana.
Töihin kuitenkin pitää mennä eikä roikkua sopeutumiseläkkeen varassa.
Esimerkiksi Maarit Feldt-Ranta (sd.) on moitiskellut edustajatovereita, jotka livistävät kesken vaalikauden muihin hommiin. Kyllä moitteessa hiukan perää on.
Alexander Stubb (kok.) lähti Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi. Carl Haglund meni kiinalaisomisteisen metsäyrityksen johtopaikoille. Molemmat ex-ministerit olivat tulleet kotimaan politiikkaan suoraan huipulle. Riviedustajan työ – näkymätön puurtaminen valiokunnissa – ei virka-autoon ja palvelijoihin tottuneelle kerta kaikkiaan maistunut.
Olli Rehn (kesk.) lähti Suomen Pankkiin. Hän ei ole vielä istunut eduskunnassa yhtään kokonaista vaalikautta.
Elsi Kataisen (kesk.) lähtö varapaikalta europarlamenttiin kuuluu normaaleihin siirtymiin. Paavo Väyrysen (ent. kesk.) ja Pirkko Ruohonen-Lernerin (ps.) soutaminen ja huopaaminen Suomen ja Euroopan välillä on pelin politiikkaa.
Nasima Razmyar (sd.) lähti Helsingin apulaispormestariksi. Ennen vanhaan Helsingin apulaiskaupunginjohtaja istui muina miehiä eduskunnassa, mutta ehkä se oli jo ahneutta. Outi Mäkelälle (kok.) avautui kunnanjohtajan paikka kotonaan Nurmijärvellä.
Ex-ministeri Hanna Mäntylä (sin.) lähti virkaan ulkomaille. Sanna Lauslahden (kok.) uusi ura on etujärjestölobbarina.
Paula Lehtomäki (kesk.) työllistyi eduskunnasta putoamisensa jälkeen pääministerin kanslian valtiosihteeriksi. Rehnin varaedustajan tilanne oli ainutkertaisen outo, mutta harkinnan jälkeen ero myönnettiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
