Hätähuuto eläkeläisten puolesta

On pakko kirjoittaa, kun kuuntelen tätä politiikkaa, vaikka olen jo 90-vuotias sotaveteraanin leski.

Asun yksin. Olen 16-vuotiaasta asti ollut työelämässä eläkeikään asti. Silloin olivat palkat pienet, joten eläkekään ei ole suuri. Olen ollut myyjänä suurimman osan työelämääni.

Olin Helsingissä eräässä tavaratalossa töissä, kun palkanlaskija tuli osastolle ja ilmoitti, nyt on tullut kansaneläkelaki voimaan, saatte sitten työeläkkeen lisäksi kansaneläkkeen. Mutta kuinkas kävi? Se vietiin meiltä. Vain pieni osa on jäljellä.

Sitten vietiin indeksikorotukset. Pienestä eläkkeestä maksan suhteellisesti enemmän veroa kuin palkansaajat. Nyt on jatkuvasti korotettu muita maksuja. Terveyteen, lääkkeisiin ja asumiseen kohdistuvat maksut kuormittavat kohtuuttomasti pientä eläkettä saavia.

En olisi uskonut, että näin tarkkaan meiltä putsataan rahat. Hyvä, että saa vuokran maksettua. Lääkkeet ja ruoka sen mukaan, miten rahat riittävät.

Tässä on koko elämäni mittaisen työn tulos. En olisi uskonut, että näin voi käydä Suomessa. Kuitenkin sopeutumiseläkkeellä olevat entiset kansanedustajat saavat tuhansia euroja kuussa, vaikka olisivat työelämässä. Miksi näin?

Tässä mitataan ihmisarvoa. Onko oikeusvaltio valikoiva? Vanha ei ole minkään arvoinen tässä yhteiskunnassa. Vähäinen raha ja huono ruoka hoitavat loput, niinhän sitä meille sanotaan. Älkää valittako. Kuvittelin, että meille yli 80-vuotiaille annettaisiin mitä meille kuuluu. Meillä ei ole aikaa odottaa.

Sipilä sanoo, kun suhdanteet paranevat, sitten korjataan. Sitä aikaa ei tule, aika loppuu.