Ulkokehän asiantuntijat ohjaavat keskustelua

Suomen koulutusjärjestelmä on maailman huipputasoa – ja se näkyy. Nimittäin väestömääräämme nähden meidän asiantuntijamitoitus tuntuu olevan varsin riittoisa. Asiamäärään suhteutettuna se on ainakin kaksinumeroinen.

Ihme kyllä, tästä runsaudenpulasta on muodostunut ongelma. Jokaiselle asialle löytyy useita asiantuntijoita, joista voi valikoida sen itselleen mieluisimman. Eikä sen tarvitse olla pätevin, vaan se, kenen tulkinta asiasta on lähimpänä omaa maailmankuvaa.

Mutta ovatko ne kaikki sittenkään asiantuntijoita?

Järkyttyvät perheenäidit, ammattiloukkaantujat, etuliitejulkkikset ja sääilmiöt täyttävät lähes päivittäin lööppimediaa.

Samaan joukkoon ovat ajautuneet myös asiantuntijoiden lausunnot. Mutta niiden ei kuuluisi olla siellä. Niiden ei pitäisi olla halpoja hiletarroja, joita läntätään otsikkoon ja tekstiin tukemaan vasemmalla kädellä tekaistun jutun sisältöä.

Asiantuntemuksen teoriapohjan pitäisi lopulta nojata kriittisen vertaisarvioinnin kestävään tieteeseen. Vertaisarvioinnin pitäisi olla nimenomaan kriittistä ja osaavasti kyseenalaistavaa.

Vastikään Atlantin takana kolme tieteilijää tehtaili parikymmentä hölynpölyartikkelia, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Artikkeleille oli yhteistä, että ne kaikki olivat tehty feminismin kolmannen aallon ideologiaa kosiskelevaksi. Artikkeleista seitsemän julkaistiin ja kolme vieläpä korkeasti arvostetuissa julkaisuissa.

Tarkoitus ei ole nakertaa luottamusta tieteeseen vaan muistuttaa siitä, mitä joillakin tieteenaloilla pahimmillaan tapahtuu.

Olemme kovin onnekkaita siinä, että luonnontieteissä tutkittavat asiat ovat yleensä konkreettisia sekä todellisia, ja ne eivät voi olla vastoin luonnonlakeja. Niitä on helpompi vertaisarvioida ja vaikeampi väärentää.

Valitettavasti se ei kuitenkaan vielä riitä, että teemme puhdasta tiedettä.

Asiantuntijuusinflaation syy on paljon arkisempi, ja sen elvyttämiselle on keinonsa. Se ei ole median tai yksittäisen journalistin harteilla, vaikka niin usein mielletään. Asiantuntijuuden elvyttäminen on jokaisen asiantuntijaksi itsensä tunnistavan oma tehtävä. On tunnettava osaamisalueensa rajat riittävän hyvin.

Jos asiantuntijatittelin alle mahtuu puolet asioista maan ja taivaan väliltä, ei se tarkoita, että pystyy siitä kaikesta antamaan asiantuntijalausunnon – puhumattakaan oikeasti asiantuntevasta lausunnosta.

Jos titteli ei vastaa asiayhteyttä, ei myöskään asiantuntijalausuntoa tulisi antaa. Mikäli on harrastuneisuutensa tai aikaisemman työuransa myötä asiasta erityisen hyvin kärryillä, voi kvalifioida kannanottonsa vaikka ”asiaan perehtyneenä” tai kertomalla työurastaan.

Jokainen tittelin ohi annettu asiantuntijalausunto heikentää asiantuntijuuden uskottavuutta isossa kuvassa, vaikka asiasisältö täyttä faktaa olisikin.

Fakta, joka käsitteenä on lataukseton ja puhdas, muovautuu näppärän viestijän käsissä mieleiseksensä. Kuinka se on mahdollista?

Kuvitellaan, että fakta olisi ympyrän mallinen. Absoluuttinen fakta sijaitsee ympyrän keskipisteessä ja ympyrän ulkokehällä faktaa on tulkittu omiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Ehkä joitain asioita on jätetty kertomatta ja toisia taas korostettu. Valitettavasti suurimman julkisuusarvon uutiset löytyvät useammin faktan ulkokehältä kuin keskiöstä.

Kun tähän yhtälöön otetaan mukaan asiantuntijat, niin yhtälö on seuraavanlainen: mitä paremmin asiantuntija on asiansa ytimessä sitä tarkemmin hänen lausuntonsa osuvat faktan keskiöön – olettaen, että hän pyrkii olemaan mahdollisimman neutraali ja politikoimaton.

Tämä tuo juuri tilausta näille ulkokehän asiantuntijoille. Heille löytyy palstatilaa ja heidän tulkintansa ohjaavat ylikorostuneesti julkista keskustelua. Ilmiö edistää asioiden polarisoitumista. Kun faktahorisontissa pysytään, niin asiaan eivät valeuutiskampanjatkaan pure.

Tahallisen väärinymmärryksen aikakaudella lienee hyvä selventää, että poikkitieteellinen keskustelu on äärimmäisen tärkeää ja toivottavaa. Se avaa mahdollisuuksia ja näkökulmia, joihin ei omassa kuplassaan koskaan törmäisi. Sananvapaudesta on myös pidettävä tiukasti kiinni.

Yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin eheyttämisen nimissä pyydän, että kukin esiintyköön asiantuntijana vain silloin, kun titteli ja tietotaso siihen oikeuttavat.